Minun tarina - Kiusatuksi tuleminen

Kuva: Hidastaelamaa.fi

Kirjoitan nyt oman henkilökohtaisen kokemuksen kiusaamiseksi tulemisesta. Aihe on arka ja sen takia usein jätämmekin asiasta puhumisen kokonaan ja suljemme sen kaiken sisällemme.  Kiusaaminen voi olla tönimistä, haukkumista, nimittelyä  tai seurasta pois jättämistä - mitä tahansa millä vähänkin pystyt toista satuttamaan. Toisten mielestä on hauska nimitellä tai tehdä pientä kiusaa toisille, ajattelematta koskaan miltä uhrista tässä kohtaa tuntuu, uhri on puolustuskyvytön ja alakynnessä aina näissä tilanteissa ja harvoin uhri uskaltaa pyytää apua ajoissa, koska pelkää kiusaamisen pahentuvan. 

Ala-asteella koin usein, että jäin joukon ulkopuolelle tai minulle tehtiin pientä kiusaa tavalla tai toisella, olin se joukon musta lammas jo silloin, enkä uskaltanut puhua asiasta ääneen koskaan. Kiusaaminen oli pientä tavaroiden piilottelua ja joukosta pois jättämistä, mutta eihän tämäkään kivalle tuntunut. Pelkäsin tilanteiden pahentuvan jos kertoisin opettajille, että minua kiusataan. Annoin asioiden olla ja yritin olla reipas nuori koululainen, välittämättä mitä muut minusta ajattelivat. Halusin olla hyvä oppilas ja menestyä koulussa ja pärjätä yksin. 

Vuodet kuluivat ja oli aika vaihtaa ylä-asteelle ja tutustua uusiin ihmisiin. Tällä kertaa luokkatoverit säilyivät hyvin pitkälti samana mitä ala-asteella oli ollut ja tiesin jo tässä kohtaa, että kiusaaminen saattaisi jatkua. Päätin kuitenkin, etten anna sen vaikuttaa vaan yritin tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Oli hetkiä, kun pääsin porukoihin mukaan ja taas hetkiä, kun minut jätettiin ulkopuolelle, mutta koskaan kukaan ei suoraan sanonut ettei haluaisi minua mukaan vaan se yritettiin tehdä huomaamattomasti. Olen tuntenut koko ikäni olevani joukon musta lammas, niin perheessä, kuin ystäväpiireissäkin. Milloin on jätetty kutsumatta juhliin tai jotain muuta vastaavaa, tai ihan jätetään asioiden ulkopuolelle, tilanteita on monia ja niistä voisi melkein romaanin kirjoittaa.. :D Usein mietin kuitenkin, miksi minä olin se ketä jäi ulkopuolelle joukoista? miksi minua kiusattiin? oliko minussa jotain vikaa vai olinko vain erilainen, kuin muut? - Näihin kysymyksiin tuskin koskaan tulen edes vastauksia saamaan. Olen kuitenkin iloinen, että uskalsin edes asiasta kirjoittaa ja purkaa tuntemuksia tähän tekstiin. 

Kiusaaminen ei ole koskaan ok millään tavalla, eikä sitä koskaan toivoisi kenenkään joutuvan uhriksi näihin tilanteisiin. Toiset selviää tilanteista paremmin, kuin toiset ja mulla on käynyt hyvä tuuri siinä mielessä, että oon selviytynyt voittajana, vaikka oon joutunut olemaan uhrina. Täytyy muistaa olla vahva ja puhua asioista ääneen ajoissa saadakseen apua tilanteisiin ja kiusaajat kuriin. Ainoan harmituksen, jonka koen asian suhteen on se, etten ikinä saanut hyviä ystäviä kouluajoilta ja se näkyy elämässäni tänä päivänäkin. Aikuisiällä ystävien löytäminen on aina paljon hankalampaa, koska puemme eteemme muurin, jotta meihin on hankalampi yrittää tutustua, suojelemme itseämme. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen näistä ystävistä, mitä olen aikuisena saanut vielä elämääni ja on ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin. Te olette timanttia! 💎💎

Kaikesta huolimatta olen aina selviytynyt omalla tavalla ja tyylilläni asioista, enkä ole asioiden antanut vaikuttaa elämääni. Haluan kuitenkin olla juuri sellainen, kuin olen, enkä miellyttää muita olemalla samanlaisia, kuin he ovat! :)  Näin vanhemmiten tajuaa oikeasti asioiden merkityksen, vaikka olen käytännössä koko elämäni elänyt ilman ystäviä, minusta on kasvanut vahva nainen, joka pärjää elämässä myös yksinkin. Vaikka olen vahva ei se tarkoita sitä, etten tarvitsisi seuraa tai huolenpitoa aina silloin tällöin, mutta pääasiassa haluan selvitä ja pärjätä omillani. 

Muistetaan olla vahvoja ja rohkeita ihmisiä! 💎

Kuva: Hidastaelamaa.fi