Sateen ropina ikkunoissa ja syksyn tuulahdus pihalla, mikä voisi mieltä enää piristää enempää, kuin kirjoittaa teille pitkästä aikaa kuulumisia. :D Kuluva vuosi on ollut melkoista vuoristorataa kohdallani, eikä niiltä epäonnen hetkiltään ole vältytty. Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloisia asioita, mainittakoon niistä nyt muutaman, mulla oli ensimmäistä kertaa pitkä palkallinen kesäloma ikinä, pääsin kesälomalla toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen ja matkustettiin minilomalle ihastuttavaan Porvooseen, sekä meidän perhe täydentyi suloiselle pienellä koiravauvalla. ❤
Mainitsin niistä epäonnen hetkistä mitä vuoteen on mahtunut, niin niitähän tosiaan riittää. Olen aina ollut hyvin tunnollinen työntekijä ja kun jotain tehdään niin se tehdään täysillä, enkä myöskään ole töistä pois helposti pienen vaivan takia, vaan töihin mennään vaikka pääkainalossa, no ehkä ei ihan, mutta melkein kuitenkin. :D Tänä vuonna olen ollut enemmän pois töistä, kuin koskaan elämässäni ja se on tuottanut tuskaa ja ärsytystä suunnattomasti minulle, tylsistyn todella helposti kotona ollessa ja varsinkin jos en pysty tekemään kunnolla asioita, kuten esimerkiksi nyt.... :D Keväällä sairastelin pitkään olkapää vammojen takia ja olo oli välillä todella turhautunut, kun käsi ei toiminut haluamalla tavalla. Pitkän parantelun ja kuntoutuksen jälkeen saatiin olkapää kuntoon ja pääsin palaaman töihin takaisin ja sain normaali arkirytmin pyörimään, kunnes sattui pieni tapaturma. Olin koiran kanssa metsäkävelyllä sateisena päivänä ja pienen harha-askeleen seurauksena liukastuin ja jalkani lähti alta ja tässä sitä nyt taas ollaan sairaslomalla ja köpötellään kepeillä menemään, eikä paranemis ennusteesta ole vielä mitään tietoa. Todella turhautunut olo ja ennen kaikkea ärsyyntynyt. Ehkä tähänkin voidaan vaan todeta, että jokaiselle meille sattuu joskus ne huonot hetket ja minulle ne on nyt selvästikin sattunut tähän vuoteen. En osaa olla vaan paikallaan ja ihmetellä ja käskyttää muita tekemään asioita puolestani, vaan haluan pystyä tekemään ne asiat itse ja omin avuin. :) Nyt täytyy kuitenkin muistaa pitää malttia ja keskittyä asioihin, joita pystyy tekemään ilman jalkojakin, kuten opiskelu. :D
Aloitin syksyllä opinnot ja opintojen kanssa olen päässyt hyvään vauhtiin ja olen innoissani mitä kaikkea tulevat opinnot tuokaan eteeni. Alkuun mietin miten ihmeessä kaikkeen riittääkään aika, kun on työ, koulu ja koira hoidettavana, mutta hyvinhän tämä on sujunut, vaikka ei suunnitelma nyt aivan nappiin ole mennytkään :D Kotona ollessa on ollut aikaa keskittyä opintoihin paremmin ja olenkin ehtinyt lukemaan artikkeleita ja katsomaan erilaisia opiskeluun liittyviä materiaaleja oikein ajatuksella, mitä ei työnohella ole pystynyt niin hyvin tekemään. :)
Arjen piristäjänä on myös toiminut meidän ihastuttava Rommi koira, ovella odottaa kotiin palatessa aina iloinen hännänheiluttaja tervehtimässä. ❤ Meidän perheessä riittääkin jatkuvasti vauhtia ja niitä vaarallisiakin tilanteita ehtii välillä syntymään pienen naskalihampaan kanssa. Olen todella iloinen ja otettu, että saimme vihdoin koiran, josta olemme pitkään yhdessä puolisoni kanssa haaveillut. ❤
@labrador_retriever_rommi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti