Perinteinen Karjalainen leivonnainen - Karjalanpiirakka

Pääsin tänään mun rakkaan mummuni oppiin leipomaan karjalanpiirakoita💗 En oo siis koskaan leiponut karjalanpiirakoita itse, joskus kouluaikoina tehtiin muutaman kerran, mut siihen ne kerrat sit onki jäänyt..  Hän oli keittänyt jo puurot valmiiksi edellisenä iltana ja aamulla, kun menin niin siellähän oli jo taikinatkin valmiina odottamassa! ihan super mummu <3 Ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut, kun lyötiin pulikka käteen ja alettiin opettelemaan pohjien tekemistä. Aluksihan se oli vähän vaikeata saada tasaisia ja pyöreitä kaikista, mutta kyllä se siinä pikkuhiljaa alkoi sujumaan paremmin koko ajan vaan. :) 

 

Kuva: Clasohlson

Nyt kaikki miettii varmasti, että noinko tasaisia olen kaulinut niistä.. :D Ei suinkaan, mulla oli onneks apuna Dumpling-muotti, jonka avulla pohjasta sai oikeasti ihan pyöreän jos se jäi epäsymmetriseksi kaulitsemisella.

Pohjat tuli valmiiksi ja on aika laittaa puurot täytteeksi ja aloittaa rypytys hommat :) Tämän vaiheen mä skippasin ihan suosiolla, koska eihän siitä olis mitään valmista tullut :D 

Piirakat paistetaan vielä uunissa korkeassa, noin 250-300℃ lämmössä noin 15-20 minuuttia, jonka jälkeen voidellaan voi-maitoseoksella heti paistamisen jälkeen. Kannattaa olla muuten tarkkana ton paistamisen suhteen, että lämpö pysyy korkeana koko ajan uunissa, jotta mehevyys säilyy piirakoissa ja kuoresta tulee rapea.

 Uunituore karjalanpiirakka ja päälle munavoita <3 ai että oli hyvää, vaikka itse sanonkin. :) Ihanaa, kun mummu jaksaa vielä opettaa uutta mulle ja leipoa mun kanssa näitä herkkuja! :) 

Tuleeko teillä leivottua karjalanpiirakoita itse? :) 

Mistä motivaatio urheiluun?!

 

Mistä motivaatio urheiluun? Viimeaikoina se on ollut täysin hukassa urheilun suhteen ja tekosyitä on kyllä keksitty monia, ettei lenkille tarvitsisi lähteä.. :D Välillä on kuitenkin hyvä tarkastella vähän lähempää eri syitä, miksi liikunta on jäänyt vähemmälle ja miten sen intohimon löytää uudelleen.

On hyvä miettiä miksi liikut? haluatko omaa aikaa? haluatko kohottaa kuntoa? vai kenties näyttää paremmalta kumppanin silmissä? Liikuntainnostus on paljon helpompaa löytää, kun oma motivaatio on kunnossa ja se on mietitty tarkkaan miksi jotain asiaa tekee ja mitä hyvää se itselle tuo. 😊

Ilon kautta liikkumaan. Tapoja liikkumiseen on monenlaisia ja tässä kohtaa onkin hyvä miettiä itselle se oma mieluisa laji, joka tuo hymyn huulille jo treenin aikana. Ei kukaan halua harrastaa lajia, josta ei pidä ollenkaan tai mitä joutuu väkisin tekemään. Lajeja on myös hyvä vaihdella ja kokeilla uutta, jotta juuri sinulle sopiva ja mieluinen laji löytyisi, vaikka olisitkin löytänyt mieluisan lajin on myös hyvä muistaa, että harrastus paikkaa voi ja kannattaa välillä vaihtaa. Uudessa ympäristössä treenaaminen voi tuntua paljon mieluisammalta, kuin vanhassa paikassa treenaaminen. Itselle iloa liikkumiseen tuo ehdottomasti musiikki ja luonto ja usein suuntaankin lenkille meren tai järven rantaan.

Onko rima liian korkealla ja tavoitteet kunnossa? Ei kannata missään nimessä asettaa itselleen liian tiukkoja aikatauluja liikunnan suhteen, vaan kannattaa miettiä järkevästi kuinka montaa kertaa viikossa ehtii harrastamaan työn ja kaiken muun ohjelman lisäksi. Jos olet asettanut riman liian korkealle, niin tulet huomaamaan hyvin äkkiä, kuinka kiinnostus harrastuksiin lopahtaa pikkuhiljaa, kun aikaa ei löydykään enää niin paljon mitä olit ajatellut ja tulet löytämään itsesi taas sohvan pohjalta makaamasta. 

Aseta itsellesi pieniä tavoitteita kerralla, tavoite voi olla aluksi vaikka, että käyn kerran viikossa lenkillä ja kun huomaat sen onnistuvan mutkatta niin voit nostaa tavoitteita pikkuhiljaa. Kannattaa muistaa myös kertoa tavoitteet ääneen tai kirjoittaa itselle ylös niin silloin siitä tulee konkreettinen ja toteutus on paljon helpompaa. :D

Tahdonvoiman puute? Jos liikkeelle lähteminen tavoitteista ja motivaatiosta huolimatta on hankalaa kannattaa lähteä liikkumaan suoraan töistä tai heti kotiin päästyään, mutta ei missään nimessä niin, että istun hetken sohvalla ja lähden vasta sitten.. Lähteminen on aina paljon hankalampaa mitä pidempään sohvalla istut ja mietit lähtemistä ja helposti se tässä kohtaa tulee myös jäämään kokonaan. Itselle helpottaa ainakin lähtemistä se, että ajan autolla mieluisaan paikkaan ja starttaan siitä kävellen johonkin suuntaan ja huomaan hetken päästä lenkin olevan jo täydessä vauhdissa. Kotoa lähtiessä helposti tulisi käveltyä vain hetken matkaan ja käännyttyä takaisin kotiinpäin, kun tiedostaa joutuvansa samaa reittiä kävelemään myös takaisin päin. :D

Älykello, askelmittari tai sykemittari tsemppariksi! Kannattaa ehdottomasti hankkia, jokin edellä mainituista laitteista itselle liikunnan tsemppariksi. Älykello on ollut itselle hyvä tsemppari liikuntaan, koska siitä voi kätevästi seurata matkaa, kulutettuja kaloreita ja tietenkin paljon kaikkea muutakin. 

Onko yksin liikkuminen tylsää? Voit helposti yhdistää kavereiden näkemisen myös urheilun parissa ja tällöin liikunnasta tulee paljon mieluisampaa heti, kun ei tarvitse yksin lähteä liikkeelle. Tai vaihtoehtoisesti voit lähteä liikkumaan lemmikkisi kanssa, mikäli omistat sellaisen. Liikkumisen ei tarvitse olla koskaan tylsää, siitä voidaan aina tehdä mieluista yhdistelemällä asioita ja käyttämällä mielikuvitusta. 

Tsempataan toisia ja lähdetään yhdessä liikkumaan! 😊😊

Minun tarina - Kiusatuksi tuleminen

Kuva: Hidastaelamaa.fi

Kirjoitan nyt oman henkilökohtaisen kokemuksen kiusaamiseksi tulemisesta. Aihe on arka ja sen takia usein jätämmekin asiasta puhumisen kokonaan ja suljemme sen kaiken sisällemme.  Kiusaaminen voi olla tönimistä, haukkumista, nimittelyä  tai seurasta pois jättämistä - mitä tahansa millä vähänkin pystyt toista satuttamaan. Toisten mielestä on hauska nimitellä tai tehdä pientä kiusaa toisille, ajattelematta koskaan miltä uhrista tässä kohtaa tuntuu, uhri on puolustuskyvytön ja alakynnessä aina näissä tilanteissa ja harvoin uhri uskaltaa pyytää apua ajoissa, koska pelkää kiusaamisen pahentuvan. 

Ala-asteella koin usein, että jäin joukon ulkopuolelle tai minulle tehtiin pientä kiusaa tavalla tai toisella, olin se joukon musta lammas jo silloin, enkä uskaltanut puhua asiasta ääneen koskaan. Kiusaaminen oli pientä tavaroiden piilottelua ja joukosta pois jättämistä, mutta eihän tämäkään kivalle tuntunut. Pelkäsin tilanteiden pahentuvan jos kertoisin opettajille, että minua kiusataan. Annoin asioiden olla ja yritin olla reipas nuori koululainen, välittämättä mitä muut minusta ajattelivat. Halusin olla hyvä oppilas ja menestyä koulussa ja pärjätä yksin. 

Vuodet kuluivat ja oli aika vaihtaa ylä-asteelle ja tutustua uusiin ihmisiin. Tällä kertaa luokkatoverit säilyivät hyvin pitkälti samana mitä ala-asteella oli ollut ja tiesin jo tässä kohtaa, että kiusaaminen saattaisi jatkua. Päätin kuitenkin, etten anna sen vaikuttaa vaan yritin tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Oli hetkiä, kun pääsin porukoihin mukaan ja taas hetkiä, kun minut jätettiin ulkopuolelle, mutta koskaan kukaan ei suoraan sanonut ettei haluaisi minua mukaan vaan se yritettiin tehdä huomaamattomasti. Olen tuntenut koko ikäni olevani joukon musta lammas, niin perheessä, kuin ystäväpiireissäkin. Milloin on jätetty kutsumatta juhliin tai jotain muuta vastaavaa, tai ihan jätetään asioiden ulkopuolelle, tilanteita on monia ja niistä voisi melkein romaanin kirjoittaa.. :D Usein mietin kuitenkin, miksi minä olin se ketä jäi ulkopuolelle joukoista? miksi minua kiusattiin? oliko minussa jotain vikaa vai olinko vain erilainen, kuin muut? - Näihin kysymyksiin tuskin koskaan tulen edes vastauksia saamaan. Olen kuitenkin iloinen, että uskalsin edes asiasta kirjoittaa ja purkaa tuntemuksia tähän tekstiin. 

Kiusaaminen ei ole koskaan ok millään tavalla, eikä sitä koskaan toivoisi kenenkään joutuvan uhriksi näihin tilanteisiin. Toiset selviää tilanteista paremmin, kuin toiset ja mulla on käynyt hyvä tuuri siinä mielessä, että oon selviytynyt voittajana, vaikka oon joutunut olemaan uhrina. Täytyy muistaa olla vahva ja puhua asioista ääneen ajoissa saadakseen apua tilanteisiin ja kiusaajat kuriin. Ainoan harmituksen, jonka koen asian suhteen on se, etten ikinä saanut hyviä ystäviä kouluajoilta ja se näkyy elämässäni tänä päivänäkin. Aikuisiällä ystävien löytäminen on aina paljon hankalampaa, koska puemme eteemme muurin, jotta meihin on hankalampi yrittää tutustua, suojelemme itseämme. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen näistä ystävistä, mitä olen aikuisena saanut vielä elämääni ja on ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin. Te olette timanttia! 💎💎

Kaikesta huolimatta olen aina selviytynyt omalla tavalla ja tyylilläni asioista, enkä ole asioiden antanut vaikuttaa elämääni. Haluan kuitenkin olla juuri sellainen, kuin olen, enkä miellyttää muita olemalla samanlaisia, kuin he ovat! :)  Näin vanhemmiten tajuaa oikeasti asioiden merkityksen, vaikka olen käytännössä koko elämäni elänyt ilman ystäviä, minusta on kasvanut vahva nainen, joka pärjää elämässä myös yksinkin. Vaikka olen vahva ei se tarkoita sitä, etten tarvitsisi seuraa tai huolenpitoa aina silloin tällöin, mutta pääasiassa haluan selvitä ja pärjätä omillani. 

Muistetaan olla vahvoja ja rohkeita ihmisiä! 💎

Kuva: Hidastaelamaa.fi