Kuka minä olen

Blogini on viimeaikoina tavoittanut paljon uusia lukijoita ja seuraajia, joten pieni esittely lienee paikallaan tällä hetkellä. Olen joskus blogin alkuaikoina muutaman esittelyn kirjoittanutkin itsestäni, mutta pieni päivitys on varmasti paikallaan.

ESITTELY

Tämän blogin takana kirjoittelee 30-vuotias Mira. Miellän itseni iloisena ja elämänmyönteisenä perheen äitinä! Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen, reipas ja aikaansaava persoona. Perhe tulee ykkösenä ja sen eteen teen kaikkeni.💛 Rakastan hiljaisia aamuja aamukahvin merkeissä ja päiväni käynnistyykin parhaiten, kun saan juoda aamukahvin rauhassa. Olen oikea aamuvirkku ja aamuisin inspiroiduin parhaiten ja saan eniten aikaan asioita 😍 Nautin kotona olemisesta, kirppisten kiertelemisestä, lapsen kanssa touhuamisesta ja valokuvaamisesta. Olen syntyjäni Raumalainen ja Raumalla olen asunutkin lähes koko ikäni.

PERHE JA KOTI

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä, avopuolisoni, esikoispoika ja koira. Perheemme täydentyy vielä yhdellä pienellä pojalla huhtikuussa. Tällä hetkellä elän kotiäitini ja päivät meneekin esikoispojan kanssa kotona touhuillessa. 💙

Asumme vuokralla kerrostalokolmiossa. Löysimme täydellisen kolmion meidän tarpeisiimme läheltä keskustaa ja vielä talon ylimmästä kerroksesta, mistä avautuu upeat maisemat. Ollaan erittäin tyytyväisiä kerrostaloelämiseen sen helppouden vuoksi, eikä missään vaiheessa olla kaivattu omakotitaloon muuttamista. Arvostan enemmän yhteistä perhe aikaa, kun kotitöiden tai pihan hoitamista, pieni parveke riittää oikein mainiosti meille. Hankin jopa meille robotti-imurin helpottamaan siivousrutiineja, jotta meille jäisi enemmän yhteistä aikaa perheen kesken. Robotti-imuriin investointi oli pitkään aikaan paras päätös ikinä, nyt voin nauttia siististä kodista lähes päivittäin ja katsella sohvalta, kun imuri hoitaa työnsä!

TYÖ JA OPISKELU

Urahistoriani on pitkä ja kokemusta löytyykin monelta alalta. Olen suorittanut Raumalla Länsirannikon Koulutus Oy WinNovassa Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon vuonna 2012, jonka jälkeen suoritin heti perään Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinnon vuonna 2013. Tarjoilijan opintojen jälkeen olin hetken aikaa työelämässä tekemässä erinäisiä tarjoilijan töitä. Kyllästyin kuitenkin nopeasti ilta- ja viikonloppu töihin ja halusin lähteä kokeilemaan jotain uutta alaa. 

Lähdin 2014 Tampereelle opiskelemaan kauneudenhoitoalan perustutkintoa, josta tieni veivät rakennekynsien ja ripsienpidennysten maailmaan. Kouluttauduin kynsien ja ripsien merkeissä ja jatkoin uraani tehden ensin molempia ja kynsien parissa kiinnostuksen loputtua, jatkoin pelkkien ripsien parissa. Ripsienpidennysten maailmassa tuli muutamat kilpailutkin koettua ja haettua lisävarmuutta tekemiseen ja tietysti vähän mainetta ja kunniaa 🙊 Muutin takaisin 2017 Raumalle, jossa perustin oman toiminimen tehdäkseni ripsiä. Muutama vuosi vierähti hienosti ripsienparissa, kunnes terveydelliset syyt pakottivat lopettamaan työni, jota rakastin ja tein suurella intohimolla 😭 Päätös oli kuitenkin tehty ja vaihtoehtoja jatkamisen suhteen ei ollut, oli aika etsiä taas jotain muuta mielenkiintoista työtä, jota pystyisin tekemään. 

Lähdin täysin uusille urapoluille vuonna 2019 tuulilasin valmistuksen merkeissä, ja sillä tiellä ollaan edelleen, toimenkuvat ovat vain muuttuneet matkan varrella. Kyllästyin vuorotöihin ja hain pienen kannustuksen saattelemana sisäisen haun kautta päivätyötä, johon oli haku auki ja yllättäen paikka avautui minulle. Toimin siis tällä hetkellä varastonhoitoja tuulilasitehtaalla. Opiskelin työnohessa Lähiesimiestyön ammattitutkinnon ja valmistuin joulukuussa 2022. Katsotaan minne uraportaat seuraavaksi vievät, kun palaan takaisin töihin vanhempainvapailta noin vuoden päästä. 

MISTÄ KIRJOITAN?

Blogin pitäminen on ollut minulle pitkäaikainen haave. Perustin tämän blogin vuonna 2020 ja aloitin silloin kirjoittamalla valokuvausharrastuksestani, jonka olin silloin aloittanut, kiertelin paljon kuvaamassa rakennuksia, maisemia ja tehtiin kotimaanmatkoja, joista kirjoittelin tänne. Myöhemmin aloitin kuitenkin Lähiesimiehen opinnot ja blogin kirjoittaminen jäi ajanpuutteen vuoksi paljon vähemmälle ja päivityksiä tuli vain enää muutamat kuukaudessa ja valokuvauskin oli jäänyt vähemmälle. Aika ei riittänyt enää valokuvaus blogin pitämiselle ja mietin pitkään jatkaisinko edes blogin kirjoittamista vai mitä tekisin?! Jostain kuitenkin löytyi vielä intohimoa jatkaa, mutta oli mietittävä uusi aihe, josta kirjoittaisin, koska aikaa valokuvaukselle ei ollut. Elämäntilanteeni oli juuri silloin muuttumassa aika radikaalisti ja meille oli tulossa perheenlisäystä, joten päätin jatkaa kirjoittamista ja muuttaa blogin perhe blogiksi.

Kirjoitan tänne rennoin fiiliksin meidän arjesta, elämästä ja vauva-vuodesta rehellisesti sellaisena, kuin se on kaikkine tunteineen. Toisinaan jaan vinkkejä mitä vastasyntynyt tarvitsee ja toisinaan kerron meidän kirppislöydöistä vauvalle.

Tervetuloa blogiini! Hienoa, että olet löytänyt tänne! Kiitos 💛

Pettymyksiä kirpputoreilla

Olen viime aikoina kiertänyt tavallista ahkerammin kirpputoreilla etsimässä pojalle vaatteita siinä toivossa, että tekisin hyviä löytöjä. Kohteina ovat olleet Rauman ja Porin kirpputorit ja vielä pääsääntöisesti kirpparit, joissa myydään lasten vaatteita. Pettymysten sarja on näille reissuille ollut normaalia suurempi ja huonoja kokemuksia on tarttunut mukaan kourallisen verran.

Kirpputoreilla kierrättäminen on yleistynyt viime aikoina todella paljon ja ihmiset lähtevät entistä helpommin myymään itselle turhat tavarat ja vaatteet kirpputoreilla eteenpäin, mutta missä menee raja, mitä kirpputoreilla voi (kannattaa) myydä ja miten hinnoitella tuotteet oikein?

Kirpputoreilla kannattaa myydä vain myyntikelpoisia tuotteita, joille on oikeasti kysyntää, rikkinäiset ja likaiset tuotteet eivät kuulu kirpputoreille! Jos päätät kuitenkin kokeilla myydä "huonoa" tavaraa, saattaa myös joukossa olevat helmet jäädä myymättä, koska harvat ihmiset jaksaa käydä läpi nuhjuista ja sotkuista valikoimaa. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitä myy ja millä hinnalla! Sillä on oikeasti todella todella suuri merkitys. 

Viimeaikoina kirpputoreilla on näkynyt hävyttömän paljon nuhjuisia, likaisia, reikäisiä  ja ylihinnoiteltuja vaatteita. Valitettavan paljon tulee myös vaatteita vastaan, joiden likatahrat on piilotettu hintalapun alle 😱siis aivan käsittämätöntä, että ihmiset kehtaa huijata ostajia tällä tavoin. Missä on ihmisten rehellisyys tänä päivänä?? Olen oikeasti järkyttynyt näistä, koska en olisi ikinä osannut kuvitella, ennen kuin tällainen osui omalle kohdalle, että ostajia voidaan huijata piilottamalla oikeasti ne likatahrat hintalapun alle😱 Todella hävytöntä käytöstä!

"Ole myyjänä reilu ostajia kohtaan"

Näin varmistat hyvät myynnit kirpputorilla ostajan näkökulmasta 👉

1. Käy jokainen vaate läpi hyvässä valossa ja tarkista ettei vaatteessa ole likatahroja tai reikiä.

2. Pese vaatteet, ennen kirpputorille viemistä tai tuuleta hyvin tarvittaessa.

3. Silitä ryppyiset vaatteet.

4. Hinnoittele tuotteet oikein, kun myyt kirpputorilla on hyvä pitää mielessä, ettei kukaan halua maksaa käytetystä vaatteesta uuden hintaa kirpputorilla

5. Panosta esille laittoon ja siisteyteen - Vaatteet rekkiin ja tavarat hyllyyn

6. Kerro ostajalle, mitä kirpputoriloosistasi löytyy, esim. merkitse lappuun saatavilla olevat vaatekoot ja järjestä vaatteet vielä kokojen mukaan rekkiin. Ostaja on kiitollinen nähdessään heti lapustasi mitä sinulla on myynnissä.

7. Älä täytä hyllyjä/rekkiä liian täyteen.

8. Panosta siivoamiseen, kirpputoriloosia on hyvä käydä siivoamassa päivittäin, jotta se on houkuttelevan näköinen. Jos et itse pääse siivoamaan, kannattaa miettiä ottaako kirpputorilta lisäpalveluna siivouksen, jota monet itsepalvelukirpputorit tänä päivänä tarjoavat myyjille.

Näille pienillä asioilla varmistat huomattavasti paremman myynnin kirpputorilla ja palvelet paremmin myös ostajia ja näin jokaiselle jää parempi kokemus kirppistelystä. 

"Rehellisyys ja suoruus vapauttavat"

Vauvasta taaperoksi

Alle kuukausi ja meidän pieni vauva on taapero 💙😍 

Poika oli ensimmäisen vuoden todella helppo vauva, mistä olen kiitollinen ihan jokainen päivä. Ollaan saatu nauttia helposta vauva-arjesta ilman mitään ongelmia, vaikka tästä kaikki varoitteli ennen lapsen syntymää, että vauva vuosi tulee olemaan todella raskasta aikaa. Kaikki ruokailut ja ruoat mitä ollaan tarjoiltu on mennyt hyvin alas, eikä allergioita ole tullut tai mitään nirsoiluja ruokia kohtaan. Nukkuminen on ollut pienen pojan mieleen alusta asti, päiväunet nukutaan hyvin, yöunista puhumattakaan. Tuntuu, että tämä ensimmäinen vuosi on vain vilahtanut filminauhana silmieni ohitse. 

Nyt tästä hommasta sen sijaan vasta alkaakin tulla raskasta, koska eihän meillä ole enää vaan lattialla makaava pientä söpöä nyyttiä, mikä ei liiku mihinkään, vaan meillä on aktiivinen duracell-pupu, vieterimato, kikkamaisteri ja kaikkialle kiipeilevä pikku apina 🐒 Lempinimiä löytyy pienelle pojalle moneen lähtöön, kun virtaa riittää niin paljon ja välillä tuntuu, ettei ne patterit lopu pienestä ihmisestä laisinkaan. 😃

 Nyt tarvitaan ne silmät oikeasti ihan kaikkialle, kun päivät viettää kotona tämän pikku miehen kanssa, ei ne omat lelut enää olekaan kiinnostavia, vaan kokeillaan vähän rajoja ja kiipeillään joka puolelle, opetellaan kävelemään, ryömitään kovaa vauhtia, kontataan, roikutaan sähköjohdoissa, avataan laatikoita, heitellään tavaroita, leikitään vesileikkejä koiran juomakipossa ja paljon kaikkea muuta! 😂 Lapsen kanssa kotona oleminen käy ihan päivätyöstä, mitään et voi tehdä ilman, ettei lapsi roiku punteissa tai ole pahan teossa, nyt niitä silmäpareja tarvitaan kaikkialla. 

Nautin kaikesta huolimatta jokaisesta hetkestä vauvan kanssa, mitä ollaan saatu kokea ja mitä tullaan vielä kokemaan, vauvavuosi on kuitenkin lyhyt aika elämästä ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, kun se on mahdollista! 💙