Näytetään tekstit, joissa on tunniste VAUVA VUOSI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VAUVA VUOSI. Näytä kaikki tekstit

8.6.2024

Sisarusrattailla vai ilman?


☀ Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom


Mitä useampi lapsi kotona temmeltää, sen haastavampaa liikkuminen lasten kanssa on ja monet miettivätkin tässä kohtaa tarvitaanko sisarusrattaita, kun lapset ovat pienellä ikäerolla. Luin keskusteluja aiheesta ja monet olivat sitä mieltä, että sisarusrattaat kannattaa hommata jos sisaruksille tulee ikäeroa alle 3 vuotta. Meilläkin keskusteltiin aiheesta useampaan otteeseen tarvitaanko sisarusrattaita, kun lapsilla on ikäeroa vain reilut 1v 1kk?!

Mitkä asiat vaikuttivat päätöksentekoon?

Mielestäni sisarusrattaat ovat isot, kömpelöt ja epäkäytännölliset ahtaissa paikoissa, eikä ne välttämättä mahdu edes jokaisesta ovesta saatikka kerrostalon hissiin. Sisarusrattaat ovat myös tosi hintavia, jopa käytettyinä, enkä halua lähteä ostamaan sisarusrattaita jos jäävätkin vain pienelle käytölle, jonka jälkeen pyörivät nurkissa tyhjänpanttina. Talvisin vaunuilut on huomattavasti vähemmällä, eikä ne isot sisarusrattaat varmasti kevyimmät lumihangessa ole työntääkään. Varmasti myös paljon hyviä puolia näissä sisarusrattaissa on, mutta me koettiin jotenkin ne turhaksi meidän kohdalla ja päädyttiin ostamaan esikoiselle rattaisiin kiinnitettävä ☀Uptown Rider

Meillä on käytössä Britaxin Smile III yhdistelmävaunut ja kakkosrattaina on pienet ja näppärät ☀Cybex Libellet reissuja varten. 

Mietittiin esikoiselle seisomalaudan ostamista, mutta todettiin nopeasti pienten pohdintojen jälkeen sen olevan hänelle vielä hankala tapa matkustaa, koska paikalla seisominen ei ole hänen juttunsa. Löysinkin oivan vaihtoehdon tälle nimittäin ☀Seisomalauta, jossa on istuin. Ollaan muutamia kertoja käyty vaunuilemassa vauvan ja esikoisen kanssa ja esikoinen on ollut ihan fiiliksissä uudesta menopelistä, matkat taittuu kätevästi Uptown Riderin avulla, eikä vaunujen työntäminenkään tunnu normaalia raskaammalta. Tämä oli ehdottomasti hyvä ostos ja tullaan varmasti kesän aikana monet kerrat matkustamaan tällä yhdistelmällä. 

☀Uptown Rider on seisomalauta, jossa on selkänojalla varustettu istuin turvavöitä unohtamatta, lapsi istuu mukavasti kyydissä ja nauttii kesäisestä säästä maisemia ihaillessa. Uptown Rider on lapselle turvallinen tapa matkustaa ja pienet jalat saavat levätä matkan aikana, lapsi voi myös ohjata ratista vaunuja kohti määränpäätä. Uptown Rider asettuu kivasti vaunujen sivuun, jolloin työntäminen onnistuu tavalliseen tapaan, näppärän pikakiinnityksen avulla lauta on helppo irrottaa ja kiinnittää uudelleen paikalle missä vain. Lauta sopii melkein vaunuun, kuin vaunuun!

Ehdottomasti oiva ratkaisu ja korvaaja sisarusrattaille, eikä hintakaan ollut todellakaan paha ja nyt meillä kulkee kätevästi molemmat lapset mukana, ilman sisarusrattaita! Jos yhtään mietit seisomalautaa istuimella, niin kannattaa ehdottomasti hommata tämä Jollyroomin Uptown Rider.

1.6.2024

Vauvan vatsavaivat



Vauvojen vatsavaivat voivat johtua monesta eri asiasta. Vastasyntyneen vauvan suolisto ei ole vielä täysin kehittynyt ja kehittyminen jatkuu vielä vuosia syntymän jälkeen. Joskus syy vatsakipuiluun voi olla ilman nieleminen syömisen yhteydessä, elimistön reaktio maitoa kohtaan tai turvattomuuden tunne.

Kipeän vatsan tunnusmerkkejä voi olla välillä hankala tunnistaa sillä vauva voi ähistellä, pinnistellä ja vääntelehtiä paljon. Jos kuitenkin vauvasi jännittää vartaloa taaksepäin tai vetää jalkoja ylös vatsaa vasten on todennäköistä, että vauvalla on kipeä vatsa. Vauvan kasvot voivat muuttua myös punaiseksi kovasta ponnistelusta ja vatsa on turvonnut, sekä pinkeä koko ajan. Jos tunnistat edellä mainitut seikat omasta vauvastasi on syytä huolestua ja selvittää, mikä pienen vatsavaivoja aiheuttaa. 

Meillä vatsavaivat alkoivat pahentua kahden viikon iässä, kun aloitimme D-vitamiinin antamisen ja aluksi luulimmekin, että vatsavääntöä aiheuttavat pelkästään öljypohjainen D-vitamiini valmiste. Vaihdettiin nopeasti D-vitamiini tipat apteekista ostettuun Jekovit D3-vitamiini valmisteeseen, jonka pitäisi olla vatsaystävällisempi vauvalla, koska tipat eivät sisällä öljyä, vaan on täysin vesipohjainen valmiste.



D-vitamiini vaihdoksen jälkeen meni hyvin kuitenkin vain muutaman päivän ajan, ennen kuin alkoivat uudelleen kovat vatsanväänteet. Huutoa, itkua, ähistelyä, pinnistelyä ja vääntelehtimistä oli koko ajan, eikä vauva ollut lainkaan tyytyväinen. Jotain oli selvästi vieläkin pielessä ja aloimme pohtimaan voisiko vaivat johtua kuitenkin maidosta. Vauva on syönyt korviketta viikon ikäisestä ja käytössä on ollut Nestlé:n NAN Pro äidinmaitokorvike jauhe, eikä sitä tässä kohtaa jotenkaan käynyt edes itsellä mielessä, että maito voisi olla syyllinen vatsavaivoihin, koska samaa maitoa oltiin kuitenkin syöty jo pidempi pätkä ilman ongelmia. Päätimme kuitenkin vielä kokeilla vaihtaa maitoa ja etsin suoraan vatsaystävällisempää korvikevalmistetta ja suositusten myötä lähdimme kokeilemaan Nutrilon Omneo:n äidinmaidonkorviketta, joka on suunnattu koliikin ruokavaliohoitoon. Jo päivän kokeilun jälkeen vauvan vatsavaivat käytännössä hävisivät kokonaan ja meillä on jälleen tyytyväinen vauva! Tässä sitä taas huomaa, miten pienestä asiat voivat olla kiinni ja jokainen kortti on käännettävä jos vähänkin epäilee jotain. 



Aina oppii jotain uutta vauvan hoidossa! Eikä koskaan saisi ajatella, että jos jokin ruoka sopi aiemmin vauvalle, niin kyllä se nytkin sopii. Viisastuneena suunta eteenpäin ja kohti uusia haasteita! 💙



"Aina en voi olla paras oma itseni. Annan itselleni anteeksi etten ole täydellinen äiti"


13.5.2024

Pikkulapsiarki taaperon ja vauvan kanssa



Miten langat pysyvät käsissä pikkulapsiarjen keskellä?


Jos siellä on vielä joku, joka ei mua tunne, niin kerrataan, että meillä on puolison kanssa kaksi aivan ihanaa lasta, toinen 1v 2kk ja toinen reilu 2 viikkoinen pieni vauva ja molemmat ihania pikkupoikia 💙 Pääosin arki on ihanaa ja sujuu niin ongelmitta, kun se kahden tämän ikäisen lapsen kanssa nyt voi sujua. Noin 85% ajasta suoriuduin ongelmitta ja hallitsen tämän homman hyvin ja olo on virkeä ja kaikki menee suunnitellusti, mutta entä ne loput 15%?

Olen yllättänyt positiivisesti, miten hienosti arki lähti pyörimään kahden pikkulapsen kanssa ja miten sitä itse oppi suoriutumaan kaikista tehtävistä samaan aikaan. Raskasta tämä tietysti välillä on, kun molemmilla lapsilla on yllättäen samaan aikaan nälkä tai vaippa pitäisi vaihtaa ja kärsivällisyyttä ei kummallakaan ole vielä odottamiseen. Välillä tuntuu, että arki on pelkkää vaipanvaihtoa, syöttämistä, pyykinpesua ja esikoisen kanssa leikkimistä. Omat tarpeet jää helposti tässä kohtaa kakkoseksi, eikä aina aikaa ole edes syömiselle, vaikka omasta hyvinvoinnista olisi tärkeä huolehtia vauvavuoden keskellä. 

Pikkulapsiarki on jokapäiväinen oppikoulu siitä, että kaikki paikat on vähän rempallaan ja asiat puolitiessä. Leluja kaikkialla, pyykit pesemättä ja kaikki asiat unohtuu mielestä, joita ei paperille ylös laita, tämä on itselle todella haastavaa, koska olen tottunut pitämään langat omissa käsissäni ja pitämään kodin siistinä. Nyt on todellisen oppikoulun aika mulla. Nyt opetellaan höllentämään niitä lankoja käsistä ja nauttimaan näistä ihanista pikkulapsista, välittämättä siitä onko koti vähän sotkuinen välillä, se kuuluu tähän arkeen.  Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin vain hetkellistä ja muutaman vuoden päästä olen kiitollinen, kun lapset pitävät jo toisilleen seuraa ja leikkivät keskenään, myöskin tappelujen ja riitojen mahdollisuudet kasvavat iän myötä.

Arkeen helpotusta ja kevennystä tuo esikoisen päiväkoti, jossa hän on noin kolmena päivänä viikossa ja tällöin jää vain vauva hoidettavaksi. Samalla esikoinen pääsee myös leikkimään ikäistensä kanssa ja ulkoilemaan huomattavasti enemmän, mitä tällä hetkellä kotona meidän kanssa.


Haastavinta pikkulapsiarjessa on liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa. Tai ei oikeastaan edes se liikkuminen, vaan se kotoa lähteminen ja aikataulussa pysyminen. Vaatteiden pukeminen ja odottaminen ei varsinaisesti ole esikoisen vahvuus... Onneksi kesä on tulossa ja kohta pukemisen tuska helpottaa ja lähteminen toivottavasti nopeutuu hieman ☀

Kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka saan viettää näiden ihanien pikkupoikien kanssa! 💙💙

5.5.2024

Synnytyskertomus


Arki alkaa asettumaan hiljalleen uuden perheenjäsenen kanssa ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki jakaa teille synnytyskertomukseni ja tarina siitä, miten meidän pieni tuli tähän maailmaan! 💙

Toinen synnytykseni on takana ja kokemus oli jälleen hyvin yksilöllinen ja täysin erilainen kokemus, mitä ensimmäinen synnytys oli. Omalle kohdalle synnytykset ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia ja suuremmilta komplikaatioilta on vältytty. 

Torstai 25.4 oli aivan tavallinen päivä ja viikkoja oli jo tässä kohtaa 40+2, olin valmistautunut, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan, sillä esikoinenkin syntyi vasta 40+6 viikoilla. Olin kuitenkin muutamana yönä kärsinyt jo kipeistä supistuksista ja olin valmistautunut jo useampana yönä lähtemään sairaalaan synnytystä varten, mutta supistukset hiipuivat aina aamuun mennessä ja päivisin ei supistuksia tullut juuri lainkaan. Menimme illalla vielä saunaan, jonka jälkeen laitoin esikoisen nukkumaan ja sanoin siinä kohtaa miehelle, että nyt on se yö, kun lähdetään sairaalaan, olin tosin toistanut saman jo kahtena iltana peräkkäin, joten ei kovin vahvoilla oltu lähtemisen kanssa. Päätin mennä nukkumaan siinä klo 23.00 maissa, mutta supistuksia tuli sen verran säännöllisesti, ettei nukkumisesta tullut mitään ja kävelin ympäri asuntoa etsien hyviä asentoja vastaanottaa kipeät supistukset, jotta pystyisin vähän rentoutumaan. Soitin jo tässä kohtaa sairaalaan ja sieltä kehotettiin tulemaan paikalle vasta, kun kotona ei enää pystyisi olemaan.

Lähdettiin yöllä noin 01.00 maissa ajamaan kohti sairaalaa ja sairaalaan päästyämme minut otettiin siellä heti käyrille, jossa minua seurattiin noin tunnin ajan ja tehtiin vielä sisätutkimus, jossa todettiin tilanteen olevan vielä hyvin epäkypsä, koska olin vasta 2cm auki. Kotiin minua ei kuitenkaan tässä kohtaa enää lähetetty vaan meidät otettiin tarkkailuhuoneeseen, jossa minulle annettiin oxanestia kivunlievitykseen, jotta saisin levättyä tulevaa synnytystä varten. Lääke alkoi vaikuttaa ja sain nukuttua muutaman tunnin tässä kohtaa, koska yö oli ollut jo varsin pitkä ja väsymys alkoi tuntui koko kropassa. Meille tarjottiin vielä aamupalaa, ennen kun meidät siirrettäisiin saliin, jossa saisin myös halutessani kivunlievitykseen ilokaasua. 


Synnytyssalit ovat kaikki täynnä ja tilanne osastolla on kiireinen ja meidät saatiin vihdoin siirrettyä salin puolelle odottelemaan pienokaisen syntymää. Taas tehtiin uusi sisätutkimus, eikä tilanne ollut juurikaan muuttunut, sillä olin edelleen vain 4cm auki, vaikka toiveissa oli, että tilanne olisi edennyt nopeammin jo tässä vaiheessa. Lääkäri kävi laittamassa paraservikaalipuudutuksen, jonka myötä kaikki supistukset loppuivat, kuin seinään. Muutaman kerran iski todellinen turhautuminen, ettei mitään tapahdu, eikä tämä lapsi syntyisi ikinä. Vauvan syke alkoi olla jo hieman korkealla, jota seurattiin nyt tarkemmin ja varmistettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Oma väsymys ja  turhautuminen alkoi todella näkyä jo ulospäin, mutta meillä oli aivan super ihana kätilö, joka iloisesti jaksoi koko ajan tsempata meitä loppuun asti. 💛


Odottelujen jälkeen pyysin kätilöä tarkistamaan tilannetta ja kertomaan mahdollisista vaihtoehdoista synnytyksen käynnistymisen suhteen. Tehtiin uusi sisätutkimus ja olin edelleen auki samat 4cm, jonka myötä päätettiin vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä kalvojen puhkaisulla. Lääkäri saapui paikalle puhkaisemaan kalvot klo 15.40 ja laittamaan vielä uuden annoksen paraservikaalipuudutusta, lääkäri vielä varmisteli minulta useamman kerran, että olenko nyt valmis niihin kipuihin, jotka todennäköisesti voimistuvat kalvojen puhkaisujen jälkeen, sillä en voinut saada epiduraali-, tai spinaalipuudutusta kuitenkaan kipuihin. Tässä kohtaa ainoa toive oli vain, että lapsi syntyy ja tämä kaikki on ohi, kivut minä kestäisin vaikka väkisin! Kätilö suositteli tässä välissä lepäämään vielä mahdollisimman paljon, että saisin voimia tulevaan ponnistusvaiheeseen, hän myös muistuttaa vielä ennen poistumistaan salista, että jos tulee ponnistamisen tarve tai vessahätä, niin kumpaakaan ei ole lupa suorittaa. Menee noin 15mituuttia kalvojen puhkaisusta, kun supistukset alkavat voimistumaan ja tulevat nyt entistäkin kipeämpinä, sekä säännöllisempinä ja samalla tulee aivan järkyttävä ponnistamisen tunne ja sama toistuu uudelleen muutaman minuutin päästä, jolloin en vaan pysty enää olemaan ponnistamatta ja huudan miehelleni vieressä, että kutsuu sen kätilön paikalle nyt heti. Kätilö juoksee paikalle ja tulee tarkistamaan tilanteen ja kurkkaa alushousuihin ja sanoo rauhallisella äänellä, älä ponnista, avaa jalat vauvan pää on jo ulkona! 💙💙


"Synnytys herättää paljon tunteita"

Näin ne tilanteet muuttuvat nopeasti synnytyksen yhteydessä, eikä kukaan osannut odottaa, että tilanne lähtee näin vauhdilla käyntiin niin epäkypsästä tilanteesta, että 43 minuutin päästä kalvojen puhkaisusta vauva on jo sylissäni. Sain vauvan rinnalle ja hän oli niin pieni ja rakas. Sain pitää vauvaa ihokontaktissa, kun kätilö tarkisti synnytyksen aiheuttamat repeämät ja odotettiin vielä istukan syntymistä. Tilanne oli todella nopea, eikä kätilö kerinnyt avustamaan synnytystä juuri lainkaan, joten olin valmistautunut jo repeämiin ja muihin vaurioihin, mitä vauva sai aikaiseksi nopealla ulostulollaan aikaiseksi. Onnekseni kätilö toteaa tarkistuksen jälkeen vauvan aiheuttavan vain pienen repeämän, johon ommeltiin muutama tikki. Vauva annettiin isälle tässä kohtaa, jotta minä pääsisin suihkuun ja nauttimaan synnytyksen jälkeiset kahvit, ennen osastolle siirtymistä. Pojan mitat olivat 3480g ja 50cm, Täydellinen pieni! 💙


Synnytys oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, eikä tästäkään jäänyt hampaankoloon mitään pahaa sanottavaa! 💙Kätilöt ja lääkärit olivat kaikki aivan ihania ihmisiä, joilla on halu auttaa, teette työtä suurella sydämellä! 💛


Osastolla vietimme parivuorokautta, jonka jälkeen pääsimme kotiutumaan ja nyt vauva on jo viikon ikäinen. Ensimmäiset hetken vauvan kanssa ovat ainutlaatuisia ja ihania hetkiä, jotka ovat täynnä rakkautta. Meillä on nyt täydellinen perhe 💙


8.4.2024

Sairaalakassi - Mitä pakata mukaan?



"Sairaalassa pärjää ilman täydellisesti pakattua sairaalakassia"


Mitä ihmettä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata? Netistä löytyy lukuisia listoja siitä, mitä odottava äiti, toinen vanhempi ja tuleva lapsi tarvitsee mukaan sairaalareissulle. On hyvä kuitenkin muistaa, että olet menossa sairaalaan synnyttämään ja saat varmasti sieltä kaiken tarvitseman sairaalaoloasi varten, joten ei kannata stressata sitä jos jokin asia unohtuu, vaikka kiireellisen lähdön takia.

Muistan esikoisen kohdalla, kun pakkasin juuri jonkun netin listan mukaan tavarat sairaalaoloa varten ja kotiinlähdön kohdalla huomasin, että en ollut juuri mitään tavaroita tarvinnut kassista koko reissun aikana. Tällä kertaa aion ottaa mukaan vain pienen osan niistä tavaroista, mitä ensimmäisellä kerralla oli mukana ja pyrin jättämään kaiken ylimääräisen kotiin.


Tältä näyttää mun sairaalakassi 💛


Must-have tuotteet:

❤ Neuvolakortti

❤ Lompakko

❤ Puhelin, laturi ja varavirtalähde

❤ Vesipullo

❤ Rennie


Sairaalassaolo aikana käytän sairaala vaatteita, mutta kotiinlähtöön tarvitaan omat vaatteet, jotka kannattaa valita tarkoin, sillä synnytyksen jälkeen on ihana pukeutua rentoihin ja löysiin vaatteisiin.

❤ Imetysliivit

❤ Liivinsuojat

❤ Toppi

❤ Rento neulepusero

❤ Rennot housut

❤ Tukisukat 

❤ Villasukat sairaalassaoloa varten

❤ Sandaalit suihkuhetkiä varten


Kosmetiikka ja hygienia:

❤ Kuivashampoo

❤ Hammasharja + Tahna

 ❤ Deodorantti

❤ Hiusharja + hiuslenkit

❤ Kosteusvoide 

❤ Huulirasva


Muuta mukaan pakattavaa:

❤ Herkkuja

❤ Välipalapatukoita

❤ Limsa pullo

❤ Vauvalle tumput


Vauvan kotiutumisvaatteet ja kaukalon lapsen isä tuo mukanaan vasta, kun päästään sairaalasta kotiin, ei niitä siellä aikaisemmin tarvita. Täysiaikainen ja normaalipainoinen vauva ei tarvitse tavallisesti vaatteita ensipäivinään, vaan ihokontakti auttaa vauvaa pysymään lämpöisenä. Vaippasillaan oleva vauva on helppo nostaa iholle imetyksen ajaksi ja sitten taas lämpöisen peiton alle omaan sänkyyn nukkumaan. 

Uskon pärjääväni näillä tavaroilla sairaalareissun ajan 💛


2.4.2024

Raskauden viimeiset viikot



Jännitys ja odottava tunnelma lähestyy


Raskaus alkaa olla loppusuoralla ja viimeiset viikot on pyörähtänyt käyntiin. Tämän myötä on tullut myös ajatus, että pitäisi varmaan alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että uusi tulokas on oikeasti ihan kohta täällä ja arki muuttuu jälleen kerran. Pitäisi varmaan alkaa myös miettimään sairaalakassin pakkaamista sairaala reissua varten itselle ja vauvalle. Sairaalakassin pakkaaminen on tosin helppoa, kun on hyvät muistikuvat tallella, mitä esikoisen kohdalla sairaalassa tarvitsi ja mitä ei. Tällä kertaa ajattelinkin lähteä sairaalaan hyvin vähäisillä tavaroilla, sillä viime kerralla olin pakannut matkaan ihan liikaa ylimääräistä tavaraa. 

Esikoisen kohdalla tein listoja ja olin kaikki suunnitellut ja valmistellut etukäteen hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista, kun uusi tulokas syntyy. Toisen lapsen kohdalla en ole valmistellut juuri mitään vieläkään ja laskettuun aikaan on aikaa kuitenkin enää vain muutama viikko. Onneksi ei juuri mitään hankintoja tarvitse tehdä, kun esikoiselta on kaikki vaatteet ja tarvikkeet säilytetty ja ne löytyvät valmiina meidän vaatehuoneesta.

Kirjoitin aikaisemmin postauksen myös aiheesta mitä vastasyntynyt tarvitsee, joka on toiminut hyvänä pohjana hankintojen kohdalla, sekä myöhemmin kirjoittamani postaus hutiostot vastasyntyneelle, nämä julkaisut toimivat myös nyt pienenä tarkistuslistana, kun alan käymään tavaroita läpi, että kaikki varmasti löytyvät vielä. 

Raskaus aika on mennyt hirmu nopeasti aina tähän hetkeen asti, vaikka viimeiset viikot tuntuvatkin jo ikuisuudelta, kun erinäiset vaivat alkavat painaa matkassa mukana. Olen kuitenkin selvinnyt loppu viimein hyvin vähäisillä vaivoilla ja kolotuksilla, jos niin voi sanoa, vaikka vaivani ei missään nimessä ole ollut ne helpoimmat ja vaivattomimmat. Tässä raskaudessa on ollut vain huomattavasti helpompi tunnistaa vaivat ja kolotukset, kun mitä esikoisen kohdalla oli. Sain sukurasitteena olevat suonikohjut jalkoihin raskauden aikana, jotka ovat vaivanneet ikävästi ja tukisukkahousut ovatkin tulleet hyvin tutuiksi raskauden aikana, sain myös pinnallisen laskimotukoksen jalkaan raskauden viimeisellä kolmanneksella, jota hoidetaan lääkkeellä raskauden loppuun asti ja myös synnytyksen jälkeen kuusi viikkoa. Tuttu kuvio itselle jo esikoisen kohdalta ja hoito onnistuu onneksi aika vaivattomasti, mutta tuo myös lähestyvään synnytykseen omat haasteet, koska lääkitys estää lähes kaikki kivunlievitykset synnytyksessä. Osaan onneksi käsitellä asian nyt paremmin ja olen henkisesti valmistautunut synnyttämään ilman kivunlievitystä uuden tulokkaan maailmaan. 💙 Vaikka vaivat ja kolotukset ovat tuoneet lisähaasteita raskausaikaan, olen silti kiitollinen tästä matkasta, jonka olen kulkenut tähän pisteeseen asti ja toivon ennen kaikkea, että meidän pieni syntyy terveenä ja päästään pian tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen koko perheen voimin! 💛


25.3.2024

Varhaiskasvatuksen aloitus jännittää




"On tärkeää, että varsinkin alussa päiväkodin ja vanhempien välillä on paljon vuorovaikutusta"


Varhaiskasvatuksen aloitus herättää paljon erinäisiä tunteita ja mietteitä. Itkettää, jännittää, naurattaa, surettaa, mietityttää ja samalla tuntuu niin haikealta, kun meidän esikoinen aloittaa päivähoidon. Omat tunteet heittelevät laidasta laitaan tällä hetkellä asian suhteen ja jännitystä lisää varmasti vielä se, että emme saaneet lapselle toivomaamme hoitopaikkaa, vaan joudumme turvautumaan ensin väliaikaiseen hoitoon ja vasta elokuussa pääsemme vaihtamaan pysyvään hoitopaikkaan. 

Keskustelua on herättänyt paljon aihe lapsen hoitoon viemisestä, vaikka vanhempi/vanhemmat olisivatkin kotona, kun hoitopaikkoja on kuitenkin liian vähän tarjolla tällä hetkellä monessakin kaupungissa. Asia tietysti mietityttää itseänikin, mutta ajattelen sen kuitenkin niin, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, olivat vanhemmat sitten töissä tai kotona. Jokainen vanhempi tekee itse kuitenkin päätöksen siitä, onko lapsi hoidossa vai ei. 

Meille on Huhtikuussa syntymässä toinen lapsi ja syy miksi haluan, että esikoinen aloittaa nyt hoidon, on, että lapsi pääsee leikkimään oman ikäisten lasten kanssa, saa erilaista sosiaalista elämää, kun mitä kanssani kotona ollessa, tottuu myös muiden ihmisten seuraan ja antaa yksinkertaisesti myös minulle vapauden levätä välillä odotuksen viime metreillä. 

Päiväkodin alkaessa, aloitamme hoidon muutamalla päivällä viikossa, jotta lapsi saa rauhassa totutella uuteen arkeen ja sopeutua uusiin ihmisiin. Suureksi onnekseni olen itse kotona, joten hoitopäivän pituutta ei tarvitse heti myöskään venyttää kahdeksaan tuntiin, vaan voidaan aloittaa hoitopäivätkin lyhyemmillä päivillä kaikessa rauhassa lapsen tarpeet huomioiden. Minulle on kuitenkin ensisijaisen tärkeää lapsen hyvinvointi ja haluankin, että lapsen on kiva mennä hoitoon ja hän viihtyy siellä hyvin, vaikka varmasti lapsi tulee ikävöimään myös vanhempiaan hoidossa ollessa, mikä on ihan normaalia. Äitinä tulee jännitettyä kaikkia uusia asioita, vaikka todellisuudessa suurin osa jännityksestä on aivan turhaa ja lapsi viihtyy varmasti oikein hyvin muiden lasten kanssa, kun pääsee leikkimään ja touhottamaan.

On paljon myös käytännön asioita, mitkä uuden arjen aloituksessa jännittävät, kuten uudenlainen ajanhallinta, sairastelut, päiväkodista kotiin kulkeutuvat taudit ja niistä aiheutuvat taistelutoimet, sekä ennen kaikkea se, että osaanko huolehtia lapselle oikeanlaiset varusteet mukaan päiväkotiin. Onneksi aina voi turvautua päiväkodin henkilökuntaan, jotka varmasti auttavat ja huolehtivat, että me vanhemmat tuomme oikeanlaiset varusteet lapsille hoitoon. Ensimmäiset kuukaudet menevätkin uuden opetteluun ja virheitäkin varmasti tullaan tekemään, mutta onneksi niistä voidaan oppia ja pikkuhiljaa meistäkin tulee konkareita näiden hoito asioiden suhteen.

"Päivähoidon aloitus sujuu hyvin jos pohjatyö tehdään kunnolla"

13.3.2024

1-vuotis syntymäpäivät

 Meidän pieni vauva täyttää 1 vuotta 🎉🎊 

On juhlien aika ja halusin valmistaa kaikki tarjottavat itse juhlia varten! Lähtökohdat juhlien järjestämiseen ei ehkä ole ne ihanteellisemmat, mutta sitkeyttä ja sisua riittää yrittämiseen. Uuden pienokaisen laskettuun aikaan on siis kuukausi aikaa, eli ei tässä enää hehkeimmillä olla järjestämässä juhlia, mutta tämä äiti tekee mitä vain, jotta synttärit saadaan järjestettyä meidän tähtisilmälle 💙

Olen hyvin järjestelmällinen ja tarkka, kun alan jotain järjestämään ja suunnittelemaan ja näidenkin juhlien järjestelyt olen aloittanut jo helmikuussa hyvissä ajoin. Kaikki on kirjattu ylös, mitä tarjoillaan ja ketä vieraita paikalle kutsutaan jne.... eli kaikki on paperilla mustaa valkoisena ja odottaa toteuttamista 😊

Päätettiin tehdä aika pienet tarjoilut syntymäpäiville, koska vieraita tulee olemaan aika paljon ja vietetään juhlat ihan meillä kotona. Tarjoiltavina meillä on täytekakkua, mokkapaloja, unelmatorttua, cocktailpiirakoita, minipizzoja, pipareita, sipsejä ja karkkia! 🩵 No onhan niitä siinäkin jo ihan riittävästi, varsinkin kun leivon suurimman osan itse 🥵

Juhlissa täytyy huomioida erityisruokavaliot gluteeniton sekä laktoositon, mikä hieman vaikeuttaa leipomista ja asioita joutuu miettimään tarkemmin, jotta kaikille löytyy jotain syötävää. Laktoosittomuus on vielä helppo, mutta gluteenittomuus tuottaa hieman enemmän päänvaivaa leipomuksissa itselle. Yritän kuitenkin parhaani mukaan huomioida kaikki niin, että jokainen saa herkutella syntymäpäivillä 🎊

Eniten jännitti täytekakun leipominen, sillä en ollut leiponut täytekakkua yli 10 vuoteen 😐 Eli toisin sanoen sen jälkeen, kun olen ammattikoulusta valmistunut ravintolakokiksi. Onneksi se suurin jännitys loppui siinä kohtaan, kun sain kaikki kolme täytekakku pohjaa onnistuneesti tehtyä. Kakut onnistui ihan hyvin omasta mielestä, makua olisi saanut olla vieläkin enemmän omaan mieleen, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Kotimme täyttyi iloisista juhlijoista, naurusta ja auringonpaisteesta🎈Ihanaa, että saatiin paikalle niin paljon sukulaisia ja ystäviä juhlimaan poikamme 1-vuotis syntymäpäiviä 💙 Synttärisankari sai paljon kivoja lahjoja, joihin ollaan pikkuhiljaa päästy tutustumaan paremmin! Onnellinen ja väsynyt sankari kiittää kaikkia juhlijoita kivasta päivästä 🎈💙



5.3.2024

Kuka minä olen

Blogini on viimeaikoina tavoittanut paljon uusia lukijoita ja seuraajia, joten pieni esittely lienee paikallaan tällä hetkellä. Olen joskus blogin alkuaikoina muutaman esittelyn kirjoittanutkin itsestäni, mutta pieni päivitys on varmasti paikallaan.


ESITTELY


Tämän blogin takana kirjoittelee 30-vuotias Mira. Miellän itseni iloisena ja elämänmyönteisenä perheen äitinä! Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen, reipas ja aikaansaava persoona. Perhe tulee ykkösenä ja sen eteen teen kaikkeni.💛 Rakastan hiljaisia aamuja aamukahvin merkeissä ja päiväni käynnistyykin parhaiten, kun saan juoda aamukahvin rauhassa. Olen oikea aamuvirkku ja aamuisin inspiroiduin parhaiten ja saan eniten aikaan asioita 😍 Nautin kotona olemisesta, kirppisten kiertelemisestä, lapsen kanssa touhuamisesta ja valokuvaamisesta. Olen syntyjäni Raumalainen ja Raumalla olen asunutkin lähes koko ikäni.


PERHE JA KOTI


Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä, avopuolisoni, esikoispoika ja koira. Perheemme täydentyy vielä yhdellä pienellä pojalla huhtikuussa. Tällä hetkellä elän kotiäitini ja päivät meneekin esikoispojan kanssa kotona touhuillessa. 💙


Asumme vuokralla kerrostalokolmiossa. Löysimme täydellisen kolmion meidän tarpeisiimme läheltä keskustaa ja vielä talon ylimmästä kerroksesta, mistä avautuu upeat maisemat. Ollaan erittäin tyytyväisiä kerrostaloelämiseen sen helppouden vuoksi, eikä missään vaiheessa olla kaivattu omakotitaloon muuttamista. Arvostan enemmän yhteistä perhe aikaa, kun kotitöiden tai pihan hoitamista, pieni parveke riittää oikein mainiosti meille. Hankin jopa meille robotti-imurin helpottamaan siivousrutiineja, jotta meille jäisi enemmän yhteistä aikaa perheen kesken. Robotti-imuriin investointi oli pitkään aikaan paras päätös ikinä, nyt voin nauttia siististä kodista lähes päivittäin ja katsella sohvalta, kun imuri hoitaa työnsä!



TYÖ JA OPISKELU


Urahistoriani on pitkä ja kokemusta löytyykin monelta alalta. Olen suorittanut Raumalla Länsirannikon Koulutus Oy WinNovassa Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon vuonna 2012, jonka jälkeen suoritin heti perään Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinnon vuonna 2013. Tarjoilijan opintojen jälkeen olin hetken aikaa työelämässä tekemässä erinäisiä tarjoilijan töitä. Kyllästyin kuitenkin nopeasti ilta- ja viikonloppu töihin ja halusin lähteä kokeilemaan jotain uutta alaa. 

Lähdin 2014 Tampereelle opiskelemaan kauneudenhoitoalan perustutkintoa, josta tieni veivät rakennekynsien ja ripsienpidennysten maailmaan. Kouluttauduin kynsien ja ripsien merkeissä ja jatkoin uraani tehden ensin molempia ja kynsien parissa kiinnostuksen loputtua, jatkoin pelkkien ripsien parissa. Ripsienpidennysten maailmassa tuli muutamat kilpailutkin koettua ja haettua lisävarmuutta tekemiseen ja tietysti vähän mainetta ja kunniaa 🙊 Muutin takaisin 2017 Raumalle, jossa perustin oman toiminimen tehdäkseni ripsiä. Muutama vuosi vierähti hienosti ripsienparissa, kunnes terveydelliset syyt pakottivat lopettamaan työni, jota rakastin ja tein suurella intohimolla 😭 Päätös oli kuitenkin tehty ja vaihtoehtoja jatkamisen suhteen ei ollut, oli aika etsiä taas jotain muuta mielenkiintoista työtä, jota pystyisin tekemään. 

Lähdin täysin uusille urapoluille vuonna 2019 tuulilasin valmistuksen merkeissä, ja sillä tiellä ollaan edelleen, toimenkuvat ovat vain muuttuneet matkan varrella. Kyllästyin vuorotöihin ja hain pienen kannustuksen saattelemana sisäisen haun kautta päivätyötä, johon oli haku auki ja yllättäen paikka avautui minulle. Toimin siis tällä hetkellä varastonhoitoja tuulilasitehtaalla. Opiskelin työnohessa Lähiesimiestyön ammattitutkinnon ja valmistuin joulukuussa 2022. Katsotaan minne uraportaat seuraavaksi vievät, kun palaan takaisin töihin vanhempainvapailta noin vuoden päästä. 


MISTÄ KIRJOITAN?


Blogin pitäminen on ollut minulle pitkäaikainen haave. Perustin tämän blogin vuonna 2020 ja aloitin silloin kirjoittamalla valokuvausharrastuksestani, jonka olin silloin aloittanut, kiertelin paljon kuvaamassa rakennuksia, maisemia ja tehtiin kotimaanmatkoja, joista kirjoittelin tänne. Myöhemmin aloitin kuitenkin Lähiesimiehen opinnot ja blogin kirjoittaminen jäi ajanpuutteen vuoksi paljon vähemmälle ja päivityksiä tuli vain enää muutamat kuukaudessa ja valokuvauskin oli jäänyt vähemmälle. Aika ei riittänyt enää valokuvaus blogin pitämiselle ja mietin pitkään jatkaisinko edes blogin kirjoittamista vai mitä tekisin?! Jostain kuitenkin löytyi vielä intohimoa jatkaa, mutta oli mietittävä uusi aihe, josta kirjoittaisin, koska aikaa valokuvaukselle ei ollut. Elämäntilanteeni oli juuri silloin muuttumassa aika radikaalisti ja meille oli tulossa perheenlisäystä, joten päätin jatkaa kirjoittamista ja muuttaa blogin perhe blogiksi.


Kirjoitan tänne rennoin fiiliksin meidän arjesta, elämästä ja vauva-vuodesta rehellisesti sellaisena, kuin se on kaikkine tunteineen. Toisinaan jaan vinkkejä mitä vastasyntynyt tarvitsee ja toisinaan kerron meidän kirppislöydöistä vauvalle.


Tervetuloa blogiini! Hienoa, että olet löytänyt tänne! Kiitos 💛