Vauvan vatsavaivat

Vauvojen vatsavaivat voivat johtua monesta eri asiasta. Vastasyntyneen vauvan suolisto ei ole vielä täysin kehittynyt ja kehittyminen jatkuu vielä vuosia syntymän jälkeen. Joskus syy vatsakipuiluun voi olla ilman nieleminen syömisen yhteydessä, elimistön reaktio maitoa kohtaan tai turvattomuuden tunne.

Kipeän vatsan tunnusmerkkejä voi olla välillä hankala tunnistaa sillä vauva voi ähistellä, pinnistellä ja vääntelehtiä paljon. Jos kuitenkin vauvasi jännittää vartaloa taaksepäin tai vetää jalkoja ylös vatsaa vasten on todennäköistä, että vauvalla on kipeä vatsa. Vauvan kasvot voivat muuttua myös punaiseksi kovasta ponnistelusta ja vatsa on turvonnut, sekä pinkeä koko ajan. Jos tunnistat edellä mainitut seikat omasta vauvastasi on syytä huolestua ja selvittää, mikä pienen vatsavaivoja aiheuttaa. 

Meillä vatsavaivat alkoivat pahentua kahden viikon iässä, kun aloitimme D-vitamiinin antamisen ja aluksi luulimmekin, että vatsavääntöä aiheuttavat pelkästään öljypohjainen D-vitamiini valmiste. Vaihdettiin nopeasti D-vitamiini tipat apteekista ostettuun Jekovit D3-vitamiini valmisteeseen, jonka pitäisi olla vatsaystävällisempi vauvalla, koska tipat eivät sisällä öljyä, vaan on täysin vesipohjainen valmiste.

D-vitamiini vaihdoksen jälkeen meni hyvin kuitenkin vain muutaman päivän ajan, ennen kuin alkoivat uudelleen kovat vatsanväänteet. Huutoa, itkua, ähistelyä, pinnistelyä ja vääntelehtimistä oli koko ajan, eikä vauva ollut lainkaan tyytyväinen. Jotain oli selvästi vieläkin pielessä ja aloimme pohtimaan voisiko vaivat johtua kuitenkin maidosta. Vauva on syönyt korviketta viikon ikäisestä ja käytössä on ollut Nestlé:n NAN Pro äidinmaitokorvike jauhe, eikä sitä tässä kohtaa jotenkaan käynyt edes itsellä mielessä, että maito voisi olla syyllinen vatsavaivoihin, koska samaa maitoa oltiin kuitenkin syöty jo pidempi pätkä ilman ongelmia. Päätimme kuitenkin vielä kokeilla vaihtaa maitoa ja etsin suoraan vatsaystävällisempää korvikevalmistetta ja suositusten myötä lähdimme kokeilemaan Nutrilon Omneo:n äidinmaidonkorviketta, joka on suunnattu koliikin ruokavaliohoitoon. Jo päivän kokeilun jälkeen vauvan vatsavaivat käytännössä hävisivät kokonaan ja meillä on jälleen tyytyväinen vauva! Tässä sitä taas huomaa, miten pienestä asiat voivat olla kiinni ja jokainen kortti on käännettävä jos vähänkin epäilee jotain. 

Aina oppii jotain uutta vauvan hoidossa! Eikä koskaan saisi ajatella, että jos jokin ruoka sopi aiemmin vauvalle, niin kyllä se nytkin sopii. Viisastuneena suunta eteenpäin ja kohti uusia haasteita! 💙

"Aina en voi olla paras oma itseni. Annan itselleni anteeksi etten ole täydellinen äiti"

Pikkulapsiarki taaperon ja vauvan kanssa

Miten langat pysyvät käsissä pikkulapsiarjen keskellä?

Jos siellä on vielä joku, joka ei mua tunne, niin kerrataan, että meillä on puolison kanssa kaksi aivan ihanaa lasta, toinen 1v 2kk ja toinen reilu 2 viikkoinen pieni vauva ja molemmat ihania pikkupoikia 💙 Pääosin arki on ihanaa ja sujuu niin ongelmitta, kun se kahden tämän ikäisen lapsen kanssa nyt voi sujua. Noin 85% ajasta suoriuduin ongelmitta ja hallitsen tämän homman hyvin ja olo on virkeä ja kaikki menee suunnitellusti, mutta entä ne loput 15%?

Olen yllättänyt positiivisesti, miten hienosti arki lähti pyörimään kahden pikkulapsen kanssa ja miten sitä itse oppi suoriutumaan kaikista tehtävistä samaan aikaan. Raskasta tämä tietysti välillä on, kun molemmilla lapsilla on yllättäen samaan aikaan nälkä tai vaippa pitäisi vaihtaa ja kärsivällisyyttä ei kummallakaan ole vielä odottamiseen. Välillä tuntuu, että arki on pelkkää vaipanvaihtoa, syöttämistä, pyykinpesua ja esikoisen kanssa leikkimistä. Omat tarpeet jää helposti tässä kohtaa kakkoseksi, eikä aina aikaa ole edes syömiselle, vaikka omasta hyvinvoinnista olisi tärkeä huolehtia vauvavuoden keskellä. 

Pikkulapsiarki on jokapäiväinen oppikoulu siitä, että kaikki paikat on vähän rempallaan ja asiat puolitiessä. Leluja kaikkialla, pyykit pesemättä ja kaikki asiat unohtuu mielestä, joita ei paperille ylös laita, tämä on itselle todella haastavaa, koska olen tottunut pitämään langat omissa käsissäni ja pitämään kodin siistinä. Nyt on todellisen oppikoulun aika mulla. Nyt opetellaan höllentämään niitä lankoja käsistä ja nauttimaan näistä ihanista pikkulapsista, välittämättä siitä onko koti vähän sotkuinen välillä, se kuuluu tähän arkeen.  Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin vain hetkellistä ja muutaman vuoden päästä olen kiitollinen, kun lapset pitävät jo toisilleen seuraa ja leikkivät keskenään, myöskin tappelujen ja riitojen mahdollisuudet kasvavat iän myötä.

Arkeen helpotusta ja kevennystä tuo esikoisen päiväkoti, jossa hän on noin kolmena päivänä viikossa ja tällöin jää vain vauva hoidettavaksi. Samalla esikoinen pääsee myös leikkimään ikäistensä kanssa ja ulkoilemaan huomattavasti enemmän, mitä tällä hetkellä kotona meidän kanssa.

Haastavinta pikkulapsiarjessa on liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa. Tai ei oikeastaan edes se liikkuminen, vaan se kotoa lähteminen ja aikataulussa pysyminen. Vaatteiden pukeminen ja odottaminen ei varsinaisesti ole esikoisen vahvuus... Onneksi kesä on tulossa ja kohta pukemisen tuska helpottaa ja lähteminen toivottavasti nopeutuu hieman ☀

Kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka saan viettää näiden ihanien pikkupoikien kanssa! 💙💙

Synnytyskertomus

Arki alkaa asettumaan hiljalleen uuden perheenjäsenen kanssa ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki jakaa teille synnytyskertomukseni ja tarina siitä, miten meidän pieni tuli tähän maailmaan! 💙

Toinen synnytykseni on takana ja kokemus oli jälleen hyvin yksilöllinen ja täysin erilainen kokemus, mitä ensimmäinen synnytys oli. Omalle kohdalle synnytykset ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia ja suuremmilta komplikaatioilta on vältytty. 

Torstai 25.4 oli aivan tavallinen päivä ja viikkoja oli jo tässä kohtaa 40+2, olin valmistautunut, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan, sillä esikoinenkin syntyi vasta 40+6 viikoilla. Olin kuitenkin muutamana yönä kärsinyt jo kipeistä supistuksista ja olin valmistautunut jo useampana yönä lähtemään sairaalaan synnytystä varten, mutta supistukset hiipuivat aina aamuun mennessä ja päivisin ei supistuksia tullut juuri lainkaan. Menimme illalla vielä saunaan, jonka jälkeen laitoin esikoisen nukkumaan ja sanoin siinä kohtaa miehelle, että nyt on se yö, kun lähdetään sairaalaan, olin tosin toistanut saman jo kahtena iltana peräkkäin, joten ei kovin vahvoilla oltu lähtemisen kanssa. Päätin mennä nukkumaan siinä klo 23.00 maissa, mutta supistuksia tuli sen verran säännöllisesti, ettei nukkumisesta tullut mitään ja kävelin ympäri asuntoa etsien hyviä asentoja vastaanottaa kipeät supistukset, jotta pystyisin vähän rentoutumaan. Soitin jo tässä kohtaa sairaalaan ja sieltä kehotettiin tulemaan paikalle vasta, kun kotona ei enää pystyisi olemaan.

Lähdettiin yöllä noin 01.00 maissa ajamaan kohti sairaalaa ja sairaalaan päästyämme minut otettiin siellä heti käyrille, jossa minua seurattiin noin tunnin ajan ja tehtiin vielä sisätutkimus, jossa todettiin tilanteen olevan vielä hyvin epäkypsä, koska olin vasta 2cm auki. Kotiin minua ei kuitenkaan tässä kohtaa enää lähetetty vaan meidät otettiin tarkkailuhuoneeseen, jossa minulle annettiin oxanestia kivunlievitykseen, jotta saisin levättyä tulevaa synnytystä varten. Lääke alkoi vaikuttaa ja sain nukuttua muutaman tunnin tässä kohtaa, koska yö oli ollut jo varsin pitkä ja väsymys alkoi tuntui koko kropassa. Meille tarjottiin vielä aamupalaa, ennen kun meidät siirrettäisiin saliin, jossa saisin myös halutessani kivunlievitykseen ilokaasua. 

Synnytyssalit ovat kaikki täynnä ja tilanne osastolla on kiireinen ja meidät saatiin vihdoin siirrettyä salin puolelle odottelemaan pienokaisen syntymää. Taas tehtiin uusi sisätutkimus, eikä tilanne ollut juurikaan muuttunut, sillä olin edelleen vain 4cm auki, vaikka toiveissa oli, että tilanne olisi edennyt nopeammin jo tässä vaiheessa. Lääkäri kävi laittamassa paraservikaalipuudutuksen, jonka myötä kaikki supistukset loppuivat, kuin seinään. Muutaman kerran iski todellinen turhautuminen, ettei mitään tapahdu, eikä tämä lapsi syntyisi ikinä. Vauvan syke alkoi olla jo hieman korkealla, jota seurattiin nyt tarkemmin ja varmistettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Oma väsymys ja  turhautuminen alkoi todella näkyä jo ulospäin, mutta meillä oli aivan super ihana kätilö, joka iloisesti jaksoi koko ajan tsempata meitä loppuun asti. 💛

Odottelujen jälkeen pyysin kätilöä tarkistamaan tilannetta ja kertomaan mahdollisista vaihtoehdoista synnytyksen käynnistymisen suhteen. Tehtiin uusi sisätutkimus ja olin edelleen auki samat 4cm, jonka myötä päätettiin vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä kalvojen puhkaisulla. Lääkäri saapui paikalle puhkaisemaan kalvot klo 15.40 ja laittamaan vielä uuden annoksen paraservikaalipuudutusta, lääkäri vielä varmisteli minulta useamman kerran, että olenko nyt valmis niihin kipuihin, jotka todennäköisesti voimistuvat kalvojen puhkaisujen jälkeen, sillä en voinut saada epiduraali-, tai spinaalipuudutusta kuitenkaan kipuihin. Tässä kohtaa ainoa toive oli vain, että lapsi syntyy ja tämä kaikki on ohi, kivut minä kestäisin vaikka väkisin! Kätilö suositteli tässä välissä lepäämään vielä mahdollisimman paljon, että saisin voimia tulevaan ponnistusvaiheeseen, hän myös muistuttaa vielä ennen poistumistaan salista, että jos tulee ponnistamisen tarve tai vessahätä, niin kumpaakaan ei ole lupa suorittaa. Menee noin 15mituuttia kalvojen puhkaisusta, kun supistukset alkavat voimistumaan ja tulevat nyt entistäkin kipeämpinä, sekä säännöllisempinä ja samalla tulee aivan järkyttävä ponnistamisen tunne ja sama toistuu uudelleen muutaman minuutin päästä, jolloin en vaan pysty enää olemaan ponnistamatta ja huudan miehelleni vieressä, että kutsuu sen kätilön paikalle nyt heti. Kätilö juoksee paikalle ja tulee tarkistamaan tilanteen ja kurkkaa alushousuihin ja sanoo rauhallisella äänellä, älä ponnista, avaa jalat vauvan pää on jo ulkona! 💙💙

"Synnytys herättää paljon tunteita"

Näin ne tilanteet muuttuvat nopeasti synnytyksen yhteydessä, eikä kukaan osannut odottaa, että tilanne lähtee näin vauhdilla käyntiin niin epäkypsästä tilanteesta, että 43 minuutin päästä kalvojen puhkaisusta vauva on jo sylissäni. Sain vauvan rinnalle ja hän oli niin pieni ja rakas. Sain pitää vauvaa ihokontaktissa, kun kätilö tarkisti synnytyksen aiheuttamat repeämät ja odotettiin vielä istukan syntymistä. Tilanne oli todella nopea, eikä kätilö kerinnyt avustamaan synnytystä juuri lainkaan, joten olin valmistautunut jo repeämiin ja muihin vaurioihin, mitä vauva sai aikaiseksi nopealla ulostulollaan aikaiseksi. Onnekseni kätilö toteaa tarkistuksen jälkeen vauvan aiheuttavan vain pienen repeämän, johon ommeltiin muutama tikki. Vauva annettiin isälle tässä kohtaa, jotta minä pääsisin suihkuun ja nauttimaan synnytyksen jälkeiset kahvit, ennen osastolle siirtymistä. Pojan mitat olivat 3480g ja 50cm, Täydellinen pieni! 💙

Synnytys oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, eikä tästäkään jäänyt hampaankoloon mitään pahaa sanottavaa! 💙Kätilöt ja lääkärit olivat kaikki aivan ihania ihmisiä, joilla on halu auttaa, teette työtä suurella sydämellä! 💛

Osastolla vietimme parivuorokautta, jonka jälkeen pääsimme kotiutumaan ja nyt vauva on jo viikon ikäinen. Ensimmäiset hetken vauvan kanssa ovat ainutlaatuisia ja ihania hetkiä, jotka ovat täynnä rakkautta. Meillä on nyt täydellinen perhe 💙

Jännitys tiivistyy - Raskausviikko 40

"Synnytä rennommin ja tehokkaammin hengitysharjoitusten avulla"

Raskaus on nyt täysiaikainen ja matkaa on takana 280 päivää. H-hetki on siis aivan käsinkosketeltavissa jo.💙 

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, vaikka olin jo valmistautunut siihen, että tämä lapsi syntyy muutamaviikko ennen laskettua aikaa. Väärässä olin ja nyt jännitetäänkin kuinka paljon tämä tulee menemään yli lasketun ajan. Viimepäivinä on alkanut tuntumaan entistäkin selvempiä merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset ovat voimistuneet ja muuttuneet säännöllisemmiksi ja kipeiksi, sekä tuntuvat jomottavana särkynä alaselässä, nukkuminen on huomattavasti vaikeampaa jo tässä kohtaa, kun hyvää nukkumisasentoa ei tahdo enää löytyä ja väsymys alkaa painaa koko kropassa. Jokainen päivä lasketun ajan ylittymisestä tuntuvat tässä kohtaa jo pieneltä ikuisuudelta.

 

Kotoa lähteminen tuntuu stressaavalta näin raskauden lopussa ja pieni jännitys on joka kerta matkassa mukana, kun ovesta poistuu ulos. Mitä jos se synnytys käynnistyy, kun ajan autoa tai lapsivedet menee autossa tai julkisella paikalla? Näitä asioita tulee nyt mietittyä entistäkin enemmän, kun poistuu kotoa. 
Vaikka todellisuudessa asia on täysin luonnollinen ja synnytys tulee joka tapauksessa käynnistymään jossain tilanteessa olin sitten kotona tai en. 

Jäädään jännityksellä odottamaan, mitä tapahtuu ja milloin! 💙

Raskauden viimeiset viikot

Jännitys ja odottava tunnelma lähestyy

Raskaus alkaa olla loppusuoralla ja viimeiset viikot on pyörähtänyt käyntiin. Tämän myötä on tullut myös ajatus, että pitäisi varmaan alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että uusi tulokas on oikeasti ihan kohta täällä ja arki muuttuu jälleen kerran. Pitäisi varmaan alkaa myös miettimään sairaalakassin pakkaamista sairaala reissua varten itselle ja vauvalle. Sairaalakassin pakkaaminen on tosin helppoa, kun on hyvät muistikuvat tallella, mitä esikoisen kohdalla sairaalassa tarvitsi ja mitä ei. Tällä kertaa ajattelinkin lähteä sairaalaan hyvin vähäisillä tavaroilla, sillä viime kerralla olin pakannut matkaan ihan liikaa ylimääräistä tavaraa. 

Esikoisen kohdalla tein listoja ja olin kaikki suunnitellut ja valmistellut etukäteen hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista, kun uusi tulokas syntyy. Toisen lapsen kohdalla en ole valmistellut juuri mitään vieläkään ja laskettuun aikaan on aikaa kuitenkin enää vain muutama viikko. Onneksi ei juuri mitään hankintoja tarvitse tehdä, kun esikoiselta on kaikki vaatteet ja tarvikkeet säilytetty ja ne löytyvät valmiina meidän vaatehuoneesta.

Kirjoitin aikaisemmin postauksen myös aiheesta mitä vastasyntynyt tarvitsee, joka on toiminut hyvänä pohjana hankintojen kohdalla, sekä myöhemmin kirjoittamani postaus hutiostot vastasyntyneelle, nämä julkaisut toimivat myös nyt pienenä tarkistuslistana, kun alan käymään tavaroita läpi, että kaikki varmasti löytyvät vielä. 

Raskaus aika on mennyt hirmu nopeasti aina tähän hetkeen asti, vaikka viimeiset viikot tuntuvatkin jo ikuisuudelta, kun erinäiset vaivat alkavat painaa matkassa mukana. Olen kuitenkin selvinnyt loppu viimein hyvin vähäisillä vaivoilla ja kolotuksilla, jos niin voi sanoa, vaikka vaivani ei missään nimessä ole ollut ne helpoimmat ja vaivattomimmat. Tässä raskaudessa on ollut vain huomattavasti helpompi tunnistaa vaivat ja kolotukset, kun mitä esikoisen kohdalla oli. Sain sukurasitteena olevat suonikohjut jalkoihin raskauden aikana, jotka ovat vaivanneet ikävästi ja tukisukkahousut ovatkin tulleet hyvin tutuiksi raskauden aikana, sain myös pinnallisen laskimotukoksen jalkaan raskauden viimeisellä kolmanneksella, jota hoidetaan lääkkeellä raskauden loppuun asti ja myös synnytyksen jälkeen kuusi viikkoa. Tuttu kuvio itselle jo esikoisen kohdalta ja hoito onnistuu onneksi aika vaivattomasti, mutta tuo myös lähestyvään synnytykseen omat haasteet, koska lääkitys estää lähes kaikki kivunlievitykset synnytyksessä. Osaan onneksi käsitellä asian nyt paremmin ja olen henkisesti valmistautunut synnyttämään ilman kivunlievitystä uuden tulokkaan maailmaan. 💙 Vaikka vaivat ja kolotukset ovat tuoneet lisähaasteita raskausaikaan, olen silti kiitollinen tästä matkasta, jonka olen kulkenut tähän pisteeseen asti ja toivon ennen kaikkea, että meidän pieni syntyy terveenä ja päästään pian tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen koko perheen voimin! 💛