Miten langat pysyvät käsissä pikkulapsiarjen keskellä?
Jos siellä on vielä joku, joka ei mua tunne, niin kerrataan, että meillä on puolison kanssa kaksi aivan ihanaa lasta, toinen 1v 2kk ja toinen reilu 2 viikkoinen pieni vauva ja molemmat ihania pikkupoikia 💙 Pääosin arki on ihanaa ja sujuu niin ongelmitta, kun se kahden tämän ikäisen lapsen kanssa nyt voi sujua. Noin 85% ajasta suoriuduin ongelmitta ja hallitsen tämän homman hyvin ja olo on virkeä ja kaikki menee suunnitellusti, mutta entä ne loput 15%?
Olen yllättänyt positiivisesti, miten hienosti arki lähti pyörimään kahden pikkulapsen kanssa ja miten sitä itse oppi suoriutumaan kaikista tehtävistä samaan aikaan. Raskasta tämä tietysti välillä on, kun molemmilla lapsilla on yllättäen samaan aikaan nälkä tai vaippa pitäisi vaihtaa ja kärsivällisyyttä ei kummallakaan ole vielä odottamiseen. Välillä tuntuu, että arki on pelkkää vaipanvaihtoa, syöttämistä, pyykinpesua ja esikoisen kanssa leikkimistä. Omat tarpeet jää helposti tässä kohtaa kakkoseksi, eikä aina aikaa ole edes syömiselle, vaikka omasta hyvinvoinnista olisi tärkeä huolehtia vauvavuoden keskellä.
Pikkulapsiarki on jokapäiväinen oppikoulu siitä, että kaikki paikat on vähän rempallaan ja asiat puolitiessä. Leluja kaikkialla, pyykit pesemättä ja kaikki asiat unohtuu mielestä, joita ei paperille ylös laita, tämä on itselle todella haastavaa, koska olen tottunut pitämään langat omissa käsissäni ja pitämään kodin siistinä. Nyt on todellisen oppikoulun aika mulla. Nyt opetellaan höllentämään niitä lankoja käsistä ja nauttimaan näistä ihanista pikkulapsista, välittämättä siitä onko koti vähän sotkuinen välillä, se kuuluu tähän arkeen. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin vain hetkellistä ja muutaman vuoden päästä olen kiitollinen, kun lapset pitävät jo toisilleen seuraa ja leikkivät keskenään, myöskin tappelujen ja riitojen mahdollisuudet kasvavat iän myötä.
Arkeen helpotusta ja kevennystä tuo esikoisen päiväkoti, jossa hän on noin kolmena päivänä viikossa ja tällöin jää vain vauva hoidettavaksi. Samalla esikoinen pääsee myös leikkimään ikäistensä kanssa ja ulkoilemaan huomattavasti enemmän, mitä tällä hetkellä kotona meidän kanssa.
Haastavinta pikkulapsiarjessa on liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa. Tai ei oikeastaan edes se liikkuminen, vaan se kotoa lähteminen ja aikataulussa pysyminen. Vaatteiden pukeminen ja odottaminen ei varsinaisesti ole esikoisen vahvuus... Onneksi kesä on tulossa ja kohta pukemisen tuska helpottaa ja lähteminen toivottavasti nopeutuu hieman ☀
Kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka saan viettää näiden ihanien pikkupoikien kanssa! 💙💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti