Jännitys ja odottava tunnelma lähestyy
Raskaus alkaa olla loppusuoralla ja viimeiset viikot on pyörähtänyt käyntiin. Tämän myötä on tullut myös ajatus, että pitäisi varmaan alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että uusi tulokas on oikeasti ihan kohta täällä ja arki muuttuu jälleen kerran. Pitäisi varmaan alkaa myös miettimään sairaalakassin pakkaamista sairaala reissua varten itselle ja vauvalle. Sairaalakassin pakkaaminen on tosin helppoa, kun on hyvät muistikuvat tallella, mitä esikoisen kohdalla sairaalassa tarvitsi ja mitä ei. Tällä kertaa ajattelinkin lähteä sairaalaan hyvin vähäisillä tavaroilla, sillä viime kerralla olin pakannut matkaan ihan liikaa ylimääräistä tavaraa.
Esikoisen kohdalla tein listoja ja olin kaikki suunnitellut ja valmistellut etukäteen hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista, kun uusi tulokas syntyy. Toisen lapsen kohdalla en ole valmistellut juuri mitään vieläkään ja laskettuun aikaan on aikaa kuitenkin enää vain muutama viikko. Onneksi ei juuri mitään hankintoja tarvitse tehdä, kun esikoiselta on kaikki vaatteet ja tarvikkeet säilytetty ja ne löytyvät valmiina meidän vaatehuoneesta.
Kirjoitin aikaisemmin postauksen myös aiheesta mitä vastasyntynyt tarvitsee, joka on toiminut hyvänä pohjana hankintojen kohdalla, sekä myöhemmin kirjoittamani postaus hutiostot vastasyntyneelle, nämä julkaisut toimivat myös nyt pienenä tarkistuslistana, kun alan käymään tavaroita läpi, että kaikki varmasti löytyvät vielä.
Raskaus aika on mennyt hirmu nopeasti aina tähän hetkeen asti, vaikka viimeiset viikot tuntuvatkin jo ikuisuudelta, kun erinäiset vaivat alkavat painaa matkassa mukana. Olen kuitenkin selvinnyt loppu viimein hyvin vähäisillä vaivoilla ja kolotuksilla, jos niin voi sanoa, vaikka vaivani ei missään nimessä ole ollut ne helpoimmat ja vaivattomimmat. Tässä raskaudessa on ollut vain huomattavasti helpompi tunnistaa vaivat ja kolotukset, kun mitä esikoisen kohdalla oli. Sain sukurasitteena olevat suonikohjut jalkoihin raskauden aikana, jotka ovat vaivanneet ikävästi ja tukisukkahousut ovatkin tulleet hyvin tutuiksi raskauden aikana, sain myös pinnallisen laskimotukoksen jalkaan raskauden viimeisellä kolmanneksella, jota hoidetaan lääkkeellä raskauden loppuun asti ja myös synnytyksen jälkeen kuusi viikkoa. Tuttu kuvio itselle jo esikoisen kohdalta ja hoito onnistuu onneksi aika vaivattomasti, mutta tuo myös lähestyvään synnytykseen omat haasteet, koska lääkitys estää lähes kaikki kivunlievitykset synnytyksessä. Osaan onneksi käsitellä asian nyt paremmin ja olen henkisesti valmistautunut synnyttämään ilman kivunlievitystä uuden tulokkaan maailmaan. 💙 Vaikka vaivat ja kolotukset ovat tuoneet lisähaasteita raskausaikaan, olen silti kiitollinen tästä matkasta, jonka olen kulkenut tähän pisteeseen asti ja toivon ennen kaikkea, että meidän pieni syntyy terveenä ja päästään pian tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen koko perheen voimin! 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti