Arki alkaa asettumaan hiljalleen uuden perheenjäsenen kanssa ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki jakaa teille synnytyskertomukseni ja tarina siitä, miten meidän pieni tuli tähän maailmaan! 💙
Toinen synnytykseni on takana ja kokemus oli jälleen hyvin yksilöllinen ja täysin erilainen kokemus, mitä ensimmäinen synnytys oli. Omalle kohdalle synnytykset ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia ja suuremmilta komplikaatioilta on vältytty.
Torstai 25.4 oli aivan tavallinen päivä ja viikkoja oli jo tässä kohtaa 40+2, olin valmistautunut, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan, sillä esikoinenkin syntyi vasta 40+6 viikoilla. Olin kuitenkin muutamana yönä kärsinyt jo kipeistä supistuksista ja olin valmistautunut jo useampana yönä lähtemään sairaalaan synnytystä varten, mutta supistukset hiipuivat aina aamuun mennessä ja päivisin ei supistuksia tullut juuri lainkaan. Menimme illalla vielä saunaan, jonka jälkeen laitoin esikoisen nukkumaan ja sanoin siinä kohtaa miehelle, että nyt on se yö, kun lähdetään sairaalaan, olin tosin toistanut saman jo kahtena iltana peräkkäin, joten ei kovin vahvoilla oltu lähtemisen kanssa. Päätin mennä nukkumaan siinä klo 23.00 maissa, mutta supistuksia tuli sen verran säännöllisesti, ettei nukkumisesta tullut mitään ja kävelin ympäri asuntoa etsien hyviä asentoja vastaanottaa kipeät supistukset, jotta pystyisin vähän rentoutumaan. Soitin jo tässä kohtaa sairaalaan ja sieltä kehotettiin tulemaan paikalle vasta, kun kotona ei enää pystyisi olemaan.
Lähdettiin yöllä noin 01.00 maissa ajamaan kohti sairaalaa ja sairaalaan päästyämme minut otettiin siellä heti käyrille, jossa minua seurattiin noin tunnin ajan ja tehtiin vielä sisätutkimus, jossa todettiin tilanteen olevan vielä hyvin epäkypsä, koska olin vasta 2cm auki. Kotiin minua ei kuitenkaan tässä kohtaa enää lähetetty vaan meidät otettiin tarkkailuhuoneeseen, jossa minulle annettiin oxanestia kivunlievitykseen, jotta saisin levättyä tulevaa synnytystä varten. Lääke alkoi vaikuttaa ja sain nukuttua muutaman tunnin tässä kohtaa, koska yö oli ollut jo varsin pitkä ja väsymys alkoi tuntui koko kropassa. Meille tarjottiin vielä aamupalaa, ennen kun meidät siirrettäisiin saliin, jossa saisin myös halutessani kivunlievitykseen ilokaasua.
Synnytyssalit ovat kaikki täynnä ja tilanne osastolla on kiireinen ja meidät saatiin vihdoin siirrettyä salin puolelle odottelemaan pienokaisen syntymää. Taas tehtiin uusi sisätutkimus, eikä tilanne ollut juurikaan muuttunut, sillä olin edelleen vain 4cm auki, vaikka toiveissa oli, että tilanne olisi edennyt nopeammin jo tässä vaiheessa. Lääkäri kävi laittamassa paraservikaalipuudutuksen, jonka myötä kaikki supistukset loppuivat, kuin seinään. Muutaman kerran iski todellinen turhautuminen, ettei mitään tapahdu, eikä tämä lapsi syntyisi ikinä. Vauvan syke alkoi olla jo hieman korkealla, jota seurattiin nyt tarkemmin ja varmistettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Oma väsymys ja turhautuminen alkoi todella näkyä jo ulospäin, mutta meillä oli aivan super ihana kätilö, joka iloisesti jaksoi koko ajan tsempata meitä loppuun asti. 💛
Odottelujen jälkeen pyysin kätilöä tarkistamaan tilannetta ja kertomaan mahdollisista vaihtoehdoista synnytyksen käynnistymisen suhteen. Tehtiin uusi sisätutkimus ja olin edelleen auki samat 4cm, jonka myötä päätettiin vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä kalvojen puhkaisulla. Lääkäri saapui paikalle puhkaisemaan kalvot klo 15.40 ja laittamaan vielä uuden annoksen paraservikaalipuudutusta, lääkäri vielä varmisteli minulta useamman kerran, että olenko nyt valmis niihin kipuihin, jotka todennäköisesti voimistuvat kalvojen puhkaisujen jälkeen, sillä en voinut saada epiduraali-, tai spinaalipuudutusta kuitenkaan kipuihin. Tässä kohtaa ainoa toive oli vain, että lapsi syntyy ja tämä kaikki on ohi, kivut minä kestäisin vaikka väkisin! Kätilö suositteli tässä välissä lepäämään vielä mahdollisimman paljon, että saisin voimia tulevaan ponnistusvaiheeseen, hän myös muistuttaa vielä ennen poistumistaan salista, että jos tulee ponnistamisen tarve tai vessahätä, niin kumpaakaan ei ole lupa suorittaa. Menee noin 15mituuttia kalvojen puhkaisusta, kun supistukset alkavat voimistumaan ja tulevat nyt entistäkin kipeämpinä, sekä säännöllisempinä ja samalla tulee aivan järkyttävä ponnistamisen tunne ja sama toistuu uudelleen muutaman minuutin päästä, jolloin en vaan pysty enää olemaan ponnistamatta ja huudan miehelleni vieressä, että kutsuu sen kätilön paikalle nyt heti. Kätilö juoksee paikalle ja tulee tarkistamaan tilanteen ja kurkkaa alushousuihin ja sanoo rauhallisella äänellä, älä ponnista, avaa jalat vauvan pää on jo ulkona! 💙💙
"Synnytys herättää paljon tunteita"
Näin ne tilanteet muuttuvat nopeasti synnytyksen yhteydessä, eikä kukaan osannut odottaa, että tilanne lähtee näin vauhdilla käyntiin niin epäkypsästä tilanteesta, että 43 minuutin päästä kalvojen puhkaisusta vauva on jo sylissäni. Sain vauvan rinnalle ja hän oli niin pieni ja rakas. Sain pitää vauvaa ihokontaktissa, kun kätilö tarkisti synnytyksen aiheuttamat repeämät ja odotettiin vielä istukan syntymistä. Tilanne oli todella nopea, eikä kätilö kerinnyt avustamaan synnytystä juuri lainkaan, joten olin valmistautunut jo repeämiin ja muihin vaurioihin, mitä vauva sai aikaiseksi nopealla ulostulollaan aikaiseksi. Onnekseni kätilö toteaa tarkistuksen jälkeen vauvan aiheuttavan vain pienen repeämän, johon ommeltiin muutama tikki. Vauva annettiin isälle tässä kohtaa, jotta minä pääsisin suihkuun ja nauttimaan synnytyksen jälkeiset kahvit, ennen osastolle siirtymistä. Pojan mitat olivat 3480g ja 50cm, Täydellinen pieni! 💙
Synnytys oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, eikä tästäkään jäänyt hampaankoloon mitään pahaa sanottavaa! 💙Kätilöt ja lääkärit olivat kaikki aivan ihania ihmisiä, joilla on halu auttaa, teette työtä suurella sydämellä! 💛
Osastolla vietimme parivuorokautta, jonka jälkeen pääsimme kotiutumaan ja nyt vauva on jo viikon ikäinen. Ensimmäiset hetken vauvan kanssa ovat ainutlaatuisia ja ihania hetkiä, jotka ovat täynnä rakkautta. Meillä on nyt täydellinen perhe 💙
.jpg)
