Vauva-arjen kuulumiset muuton keskeltä

 Terveiset täältä vauva-arjen ja muuton keskeltä! 🌞

Kirjoittaminen on jäänyt nyt vähän vähemmälle kiireiden vuoksi, mutta kyllä täältä taas alkaa postauksia tulemaan, kunhan saadaan muutto suoritettua ja arki tasaantuu vähäsen! 😊

Arki on ollut todella hektistä oikeastaan koko sen ajan, kun olen nyt ollut töissä, päivät menevät vauhdikkaasti ja tuntuu, ettei aikaa jää mihinkään omaan tällä hetkellä. Toisaalta olen kiitollinen myös siitä, että löydettiin vihdoin meille uusi koti ja päästään viikon päästä vihdoin muuttamaan ja saadaan vielä Jouluksi koti laitettua malliin asuttava, mietitään niitä uusia huonekaluja ja muita ostoksia Joulun jälkeen paremmalla ajalla! 😍 Muuttaminen on kyllä niin raskasta puuhaa ja nyt kuvioissa on vielä pieni lapsi, mikä tietysti tuo omat haasteet pakkaamiseen ja muuttamiseen, kun joudut vahtimaan toista ja kieltämään asioita, mitä hän ei vielä ymmärrä edes! 😂 Kohta se on onneksi OHI! Muuton jälkeen saan levätä hetken ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin, työrupeamakin loppuu marraskuun lopussa, joten lepääminen todellakin on mahdollista! 💛 Ensivuonna onkin luvassa taas kaikkea kivaa, mutta palataan niihin myöhemmin vielä! 💛

Koti alkaa muistuttamaan pahvilaatikoiden peittämään sekasortoa tällä hetkellä, mutta sallittakoon se hetken aikaa, sillä etukäteen pakattuna, muutto on paljon helpompaa suorittaa. Pidän meillä huolen siitä, että kaikki tavarat on pakattuna ennen muuttoa, niin miehet saavat keskittyä tavaroiden kantamiseen muuttopäivänä ja itse olen vastaanottamassa ja purkamassa tavarakuormaa uudessa osoitteessa! 😁 

Vauva-arki on mennyt, kuin siivillä ja poika täytti just 8kk 😢💙 Meidän pienestä vauvasta on kasvanut jo iso poika 💙Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, etten edes pysty käsittämään tätä, välillä on sellainen olo et just oltiin synnärillä ja vauva oli vielä niin pieni! Nyt meidän isopieni mies ryömii menemään ympäri kämppää ja kaikki on niin jännää ja kiinnostavaa, koiran lelut on osoittautunut yllättävän kiinnostaviksi ja mun aamutohvelit 😍😍 Usein myös löydetään tie keittiöön koiran vesikulholle ja mikäs sen mukavampaa, kun pienet vesileikit keittiön lattialla 😂Näen mielessäni jo sen hetken, kun tavarat on hukassa, kun poika kuskailee niitä "piiloonsa" 🙈🙊 Mut eihän toiselle edes voi olla vihainen, vaikka hermot on välillä vähän koetuksella ihan jokaisella 🙊

Täällä jatketaan pahvilaatikko elämää vielä viikon verran ja jäädään odottelemaan Joulua! 💛💛

Vauvojen värikylpy

Vauvojen värikylpy, mitä se oikein on?!

Värikylpy on leikkimistä väreillä, muodoilla ja erilaisilla materiaaleilla. Värikylvyssä vauva saa nauttia kaikilla asteillaan erilaisista väreistä ja materiaaleista. Mukavaa kiireetöntä yhdessäoloa ja vuorovaikutusta muiden vanhempien ja vauvojen kanssa. Värikylvyssä vauva saa työskennellä rennosti ja avoimin mielin omaan tahtiin.

Ollaan nyt käyty muutaman kerran seurakunnan järjestämässä värikylvyssä, missä viritellään tunnelmaan musiikkia kuunnellen ja tutustuen värillisiin kankaisiin. Päivän tunnelmaan päästään aina virittäytymään raamatunkertomuksen mukaan. Vaikka puhutaankin kristillisestä värikylvystä, niin ei se pelkästään ole mitään kirkollista toimintaa, vaan rennoin ja avoimin mielen väreillä leikkimistä. 

Ensimmäisen kerran, kun kuulin värikylvystä olin heti ihan tohkeissani ja päätin silloin jo, että tänne me mennään, että nyt on hauska juttu! Värikylpyyn piti varata paikka ja olinkin laittanut kalenteriin ylös valmiiksi hälytyksen, että muistan paikan meille varata! 💛

Miten meidän värikylvyt ovat oikein menneet?

Käytiin pojan kanssa 4 kertaa värikylvyssä ja näiden kertojen jälkeen voidaan todeta, ettei ollut yhtään meidän juttu 😁 Poika oli kiinnostunut kaikesta muusta enemmän, kuin itse värikylvystä! 😁 No ei se tietenkään kaikkien juttu ole, mutta näemmä ei sopinut meille yhtään. Värikylvyn alussa leikkihetket oli kivoja, mutta heti kun piti alkaa maalailemaan ja värit tuli eteen, niin huutohan siitä alkoi. Viimeiset kerrat meillä meni niin, ettei väreihin edes kostettu vaan istuskeltiin sylissä ja leikittiin omilla leluilla. Värikylpy oli ilman muuta hauska kokemus ja veikkaan, että oltaisiin voitu saada enemmän tästä irti, jos poika olisi ollut hieman vanhempi, nyt hänellä oli kuitenkin ikää 6kk, kun värikylpy aloitettiin. 

 

 

Menkää ihmeessä kokeilemaan vauvojen värikylpyä, mutta suosittelen lämpimästi vasta siinä vaiheessa, kun lapsesi jaksaa olla pidempiä aikoja mahallaan, niin hän saa enemmän irti värikylvystä! 💛💜

Luottamus vaihtui pelkoon

Kuva: Suomen Ratsastajainliitto

Yleensä en tartu median uutisiin tai kommentoi niitä millään tavalla, mutta itse hevosharrastaja tämä uutisointi aiheesta kolahti suoraan sydämeen. Jos ihan suoraan sanotaan niin aivan järkyttävää touhua.. Ikävä kyllä tätä ei pystynyt edes katsomaan kunnolla, vaikka laji onkin mieluisa itselle, tällä kertaa toiminta oli vaan aivan järjetöntä. Esteratsastus on yksi viisiottelun laji olympialaisissa, jossa ratsastajalle arvotaan hevonen ja heillä on noin 20 minuuttia aikaa tutustua toisiinsa ja tällä tutustumisella tulisi rata suorittaa virheittä. Näin lyhyt tutustuminen vieraaseen hevoseen ennen suoritusta voi olla vaarallista ratsastajalle ratsastajalle sekä hevoselle, kyseessä on kuitenkin 120 cm korkuinen esterata. Videot ja kuvat puhuvat puolestaan tällä kertaa ja uutisointi on aiheesta käynyt kuumana hevosihmisten piireissä.

Keskustelu käy kuumana, kun Saksalainen ratsastaja riuhtoo kovakouraisesti ja lyö stressaantunutta hevosta raipalla, tämän kieltäydyttyä hyppäämästä esteitä ja suorittamasta rataa, ja mikä tekee tästä asiasta vielä järkyttävämmän on se, että valmentaja kannustaa lyömään hevosta kunnolla ja samalla hetkellä valmentaja itse lyö nyrkillä hevosta. 😱 Onneksi kyseinen valjentaja joutui vastuuseen ja sai odotetusti lähtöpassit olympiakisoista. Tämä ei missään tilanteessa ole mielestäni sallittua, että aletaan riuhtomaan ja lyömään hevosta väkivaltaisesti, jos se ei ole halukas työskentelemään kanssasi. Missä oli järki kyseissä tilanteessa??! Muitakin vastaavia tilanteita nähtiin lajissa, mutta tämä pomppasi uutisissa kyllä ihan kärkeen hetkessä ja aiheutti keskustelua ja huolta hevosten hyvinvoinnista.

 Olen itse nähnyt videon ratsastajan suorituksesta ja videolta näkee selvästi, että ratsastaja on hermostunut ja stressaantunut, kun hevonen ei toimi halutulla tavalla. Hevonen aistii ratsastajan pelon, jopa ratsastajan korkea pulssi voi saada hevosenkin pulssin kohoamaan. Video pisti todella miettimään, että onko se kultamitali nyt sitten tuon rääkkäyksen arvoista? eikö ratsastajalla ollut mitään tunteita hevosta kohtaan? miten joku ihminen voi sortua tuollaiseen käytökseen? Ja miksi kaikesta syytetään itsepäistä hevosta? Eikö ratsastaja ota mitään vastuuta omasta käytöksestä tässä tilanteessa ja katso peiliin ja mieti omia hevosmiestaitoja?? Jos hevosmiestaidot puuttuvat täysin on selvää ettei kannata lähteä kisaamaan vieraalla hevoselle arvokisoihin. Ratsastuksen pitäisi olla nautinto ei kärsimystä! Hevosen ja ratsastajan välillä pitäisi olla luottamus ja yhteys, jotta hevonen voidaan viedä uusiin ja vaikeisiin tilanteisiin, tässä sitä yhteyttä ei oltu saatu luotua, eikä ihme koska ei kukaan saa 20 minuutin aikana luotua hevoseen täyttä luottamusta vaan siihen vaaditaan useita vuosia, jotta se saadaan rakennettua!

  Se nyt on ihan selvää, että uutisointi aiheesta jatkuu pitkään ja toivon todella, että asia otetaan esille ja sääntöjä muutetaan tai laji poistetaan kokonaan ohjelmasta. Esteratsastus vieraalla hevosella ei mielestäni ole oikeudenmukainen laji ohjelmaan, koska luottamusta ei saada rakennettua niin nopeasti hevosen ja ratsastajan välillä ja taso on kuitenkin korkea.

Kuva: https://www.is.fi/olympialaiset/art-2000008178366.html

Missä menee terveen ja epäterveen itsekkyyden raja?

 Mietin usein, miksi käytämme niin paljon aikaa ihmisiin, jotka eivät oikeasti edes ansaitse aikaamme?  tai miksi tuhlata omaa energiaa asioihin, jotka eivät ole panoksemme arvoisia?

Jos ihminen on välinpitämätön sinua kohtaan, hän ei missään nimessä ole silloin arvoisesi ihminen, eikä ansaitse silloin myös seuraasi. Ihminen löytää aina aikaa tärkeille asioille ja toisille ihmisille jos sitä oikeasti haluamme, mutta jos sitä aikaa ei tunnu löytyvän juuri sinulle niin todennäköisesti et ole kovin tärkeä ihminen sille toiselle. Karulta, kun se kuulostaakin niin valitettavasti näin ne asiat monesti vaan menevät... 

Kuva: Hidastaelämää.fi @hidasta

Monesti huomaamme tuhlaavamme aikaamme ihmisiin, joille emme oikeasti ole edes tärkeitä. Miksi kuluttaa omaa aikaa ja energiaa toiseen jos häntä ei kerran yhtään kiinnosta? Miksi haluaisimme ihmisen elämään, joka ei kuule eikä näe sinua? tai ihmisen, joka ei välitä sinusta? Miksi antaa itsestämme paljon sellaisille ihmisille, jotka eivät anna sinulle takaisin mitään? Miksi yritämme aina uudestaan ja uudestaan, koska tiedämme pettyvämme kuitenkin joka kerta? 

Minkä takia haluamme väkisin yrittää tulla hyväksytyksi sellaisten ihmisten silmissä, joiden hyväksyntää emme oikeasti tarvitse tai sillä ei ole mitään merkitystä elämässämme? Miksi tuhlata oikeasti omaa kallista energiaa tällaisiin ihmisiin?!

On tärkeää muistaa ajatella itseään ja omia mieltymyksiä elämän suhteen, ei kannata jäädä roikkumaan ihmiseen, joka ei oikeasti välitä tai edes ansaitse aikaasi, unohda sellaiset ihmiset ja sulje heidät ulkopuolelle ja elä omaa elämääsi! ❤

Jokainen meistä tarvitsee itsekkyyttä, mutta täytyy muistaa terveen ja epäterveen itsekkyyden raja. Ilman tervettä itsekkyyttä saatamme ajelehtia vain muiden hallittavana, emmekä kykene tekemään omia ja itselle sopivia valintoja. Itsekkyydessä on myös ne huonotkin puolet, joita emme helposti havaitse itse. Liiallinen itsekkyys nimittäin kaventaa helposti omaa elämää, sillä jos tuijotat pelkästään omaa napaa, saatat ajaa ihmiset pois ympäriltäsi paljon helpommin.

Missä menee terveen ja epäterveen itsekkyyden raja? 

Itsekkyys on epätervettä silloin, kun siitä koituu harmia ja vahinkoa muille, itsekäs ihminen ei välitä muista vaan ajattelee helposti vain itseään. Terveesti itsekäs ihminen taas ottaa muut huomioon ja pitää itseään tasavertaisena muiden kanssa ja huolehtii omasta yksilöllisyydestään. Tuntuu ettemme osaa erottaa näitä kahta asiaa toisistaan tai ajatella ylipäätänsä sitä, että ihminen voi myös olla terveellä tavalla itsekäs.

Itse olen oppinut sen, etten tuhlaa enää aikaani sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole arvoisiani. Jos joku ei vastaa viesteihini tai löydä aikaa minulle niin silloin he eivät myöskään ole ansainneet aikaani. Turhaa tuhlata omaa energiaa yrittämällä olla jonkun ystävä, joka ei loppupeleissä kuitenkaan arvosta minua ystävänä. 

Haluan vaalia minulle tärkeitä asioita raivaamalla aikaa niille ja haluan olla terveesti itsekäs ihminen, jotta minun olisi hyvä olla, en missään nimessä halua olla kuitenkaan välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan, jotka ovat minulle tärkeitä. Jos haluan tehdä jotain itselle tärkeää, niin silloin myös järjestän asiani niin, että se onnistuu. Olen yrittänyt joskus elää myös niin, että miellytän muita ihmisiä saamalla hyväksyntää tai huomiota ja voin kertoa heti, ettei kannata edes harkita asiaa uudestaan... Se ei ole oikea keino saada hyväksyntää tai ystäviä elämään! 

Pientä pohdiskelua tähän sateiseen päivään! 😏

Karanteenipäiväkirja

Kun aloitin blogin kirjoittamisen tein päätöksen, etten kirjottaisi koronasta mitään tänne, koska sitä on kaikki uutiset ja sivustot jo täynnä. Perun nyt kuitenkin sen verran sanojani ja aioin kirjoittaa siitä tänne pienen pätkän, koska nyt aihe on lähellä myös itseä. Olen pelännyt alusta asti, että saisin covid-19 tartunnan ja olen vältellyt sen takia monia paikkoja ja rajoittanut kulkemiset ja tekemiset ihan minimiin. Olen siis ollut erittäin tarkka, että maskia käytetään ja käsiä pestään, sekä desinfioidaan jatkuvasti.

Sain kuitenkin tasan viikko sitten puhelun, jossa kerrottiin että olen altistunut koronapositiiviselle henkilölle.. En osannut heti sanoa tähän mitään, koska ajatukseni oli ensimmäisenä asiasta, että miten se olisi edes mahdollista ja miksi juuri minulle käy näin 😓 Seuraava huoli oli tietenkin, että onko minulla tartunta ja ketä kaikkia olen altistanut jo taudille, koska olin kuitenkin töissä puhelin soiton tullessa. Kuuntelin tarkkaan ohjeita puhelimessa ja soiton loputtua selitin töissä asian ja lähdin nopeasti kotiin  viettämään määrättyä kahdenviikon karanteenia, etten altistaisi enempää ihmisiä mahdolliselle taudille.

 

Minulle varattiin heti viikonlopulle aika korona testiin, jonne menin hyvin jännittynein fiiliksin, koska pelkäsin todella testin tulosta. Huoli oli suuri, koska en tiennyt olisinko jo tartuttanut muita ihmisiä, jotka kuuluisivat riskiryhmään ja olisivat vaarassa minun takiani. Yllätyin positiivisesti, kun testin tulos tulikin vielä samana iltana,  ja se oli onnekseni Negatiivinen! Huh mikä helpotus tässä kohtaa tuli, vaara tietenkin oli vielä, että oireita voisi tulla ja olisin kuitenkin saanut tartunnan. 

Nyt olen kuitenkin ollut jo viikon kotona karanteenissa ja onnekseni minulla ei ole minkäänlaisia oireita tullut, lukuun ottamatta tätä tylsyyttä, mikä kotona ollessa syntyy, kun ei pääse liikkumaan ihmisten ilmoille. Vaikeinta tässä on ollut se ettei itse pääse hoitamaan omia asioita kaupungille, eikä voi nähdä muita ihmisiä, kuin korkeintaan ikkunan takaa tai pitkän turvavälin päästä. 

Jos jotain positiivista tästä haetaan, että joutuu kotona olemaan niin nyt on ainakin ollut aikaa siivota koti perusteellisesti! :) Harvoin teen kuitenkaan niin suurta siivousta, että kävisin kaappeja läpi, kuin korkeintaan aina muuttojen yhteydessä, mutta nyt on nekin käyty läpi huolellisesti. Netflix on myös ahkerasti palvellut minua sadepäivinä ja sarjamaratonit ovat pyörineet! :) Toivottavasti jäljellä oleva karanteeni viikko menisi nopeasti ohi ja pääsisin palamaan taas arkeen ja nauttimaan tulevasta kesästä 🌞

Toivoisin ihmisiltä oikeasti ymmärrystä tätä koronaa kohtaan ja sitä, että hakeuduttaisiin testeihin, mikäli niitä oireita tulisi, jotta voidaan välttyä näiltä joukkoaltistumisilta paremmin ja saadaan joskus tämä covid-19 kuriin täällä ja päästäisiin nauttimaan taas normaalista elämästä ilman rajoituksia! :) 

Ihanaa alkavaa kesää kaikille! 🌞🌻❤

Ajatuksia elämästä!

 Huomenna olisi paluu arkeen sairasloman jälkeen.. :) Olen ollut kolme viikkoa sairaslomalla olkapään takia, kun mulla todettiin kiertäjäkalvosin oireyhtymä... :(  On kyllä ollut jotenkin tosi raskasta ja päivät tuntunut tosi pitkiltä, mutta samalla ollu ihanaa olla kotona. Kolmen viikon aikana on ehtinyt miettimään asioita tosi paljon esimerkiksi: mitä elämältä haluan, mahdollista opiskelua, työasioita, mitkä on tulevaisuuden suunnitelmat ja tietenkin paljon kaikkea muutakin ja ennen kaikkea tekemään asioita mistä oikeasti nautin. Normaali arjen keskellä sitä helposti tulee kiireiseksi ja alkaa keksimään tekosyitä, ettei lenkille esimerkiksi tarvitsisi lähteä, tai tehdä muita pakollisia asioita... :D 

 Olen saanut nauttia ihanista ilmoista ja liikkua luonnossa, mistä tulikin mieleen, että olen löytänyt uudelleen mun lenkkeilyharrastuksen sairasloman aikana :D Tästä oon kyllä tosi tyytyväinen, koska silloin, kun korona tuli niin mulla loppui kuntosaliharrastus kokonaan ja käytännössä kaikki muukin liikkuminen. Näiden viikkojen aikana oon kuitenkin yrittänyt nyt lähes päivittäin käydä lenkillä ilmoista riippumatta ja tekosyitä keksimättä :D Mulle ainakin tulee niin hyvä fiilis siitä, kun saa oikeasti otettua itseä niskasta kiinni ja lähdettyä raikkaaseen ulkoilmaan lenkkeilemään. :) 

Ensimmäinen viikko mulla meni hyvin pitkälti siihen, että parantelin tulehtunutta olkapäätä ja jumppasin fysioterapeutin ohjeiden avulla, kun tulehdus oli vähän hellittänyt pääsi enemmän nauttimaan päivistä kotona ilman jatkuvaa särkyä. Sarja maratoneja oli viikkojen aikana paljon ja välillä päivät meni oikeasti vain sohvalla maatessa ja katsellessa hyviä sarjoja. :) Sarjoja tuli sen verran katsottua, että tein Koukuttavimmat Sarjat julkaisun myös blogin puolelle, josta voit käydä katsomassa, mihin sarjoihin jäin koukkuun. :D  Raskainta tässä oli oikeasti se, ettei voinut tehdä mitään fyysistä ja koska oikeasta mä oon vähän sellainen työnarkomaani, niin hirveältä kun se kuulostaakin, niin totta se on! :)

 Hienoa tässä on kuitenkin se, että oon oppinut rentoutumaan ja nauttimaan siitä hetkestä, kun saa vaan olla, sekä pyytämään apua tarvittaessa.. :D Olen tosi huono pyytämään apua esimerkiksi kodin askareissa, haluan yleensä tehdä itse kaiken, vaikka sitä välillä kiroaakin, ettei aikaa jää muuhun, kuin kodinhoitamiseen :D Nyt oon kuitenkin oppinut jakamaan kodin töitä paremmin ja pyytämään apua. Eli tämä ns. pakko loma teki mulle selkeästi hyvää, se sai mut miettimään asioita monelta eri kannalta. Joskus on siis ihan hyvä pysähtyä oikeasti miettimään asioita rauhassa ja pohtimaan mitä haluaa elämältä. ❤

Itsevarmuus ja sen kasvattaminen

 Mitä on itsevarmuus ja miten kasvattaa sitä?!

Itsevarmuus on sitä, että uskaltaa olla aidosti oma itsensä, eikä tarvitse pyytää olemassaoloaan keneltäkään anteeksi, vaikka sinusta ajateltaisiin tai sanottaisiin mitä. Voimme elää omien arvojen mukaista elämää omien heikkouksien ja vahvuuksien kanssa, kun on vaan riittävän itsevarma itse asioista, eikä pelkää muiden mielipiteitä. Entä onko itsevarma ihminen ylimielinen? Ei.. Itsevarmuus ei tarkoita, että automaattisesti ihminen olisi ylimielinen, mielestäni ylimielinen on enemmän nokitteleva, koppava tai suorastaan röyhkeä ihminen, kun taas itsevarma ihminen voi olla avoin, sosiaalinen, lempeä ja hyväksyy muut ihmiset sellaisina, kuin he ovat.

 

On ollut ilo huomata, miten omaa itsevarmuutta on pystynyt kasvattamaan vuosien aikana ja mitä kaikkea on oppinut itsestään. Tärkein asia on oppia tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä sellaisena, kuin on. Kukaan meistä ei ole kuitenkaan täydellinen, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä. Olen alkanut tekemään enemmän juuri niitä asioita, mitä itse olen halunnut tehdä ja mistä nautin eniten, välittämättä mitä muut ajattelevat tekemisistäni. Itsevarmuus kasvaa asioista, joita itse haluaa tehdä ja mistä nauttii. Uskallan nykyään helpommin ottaa vastuun tekemistäni asioista, pelkäämättä heti niiden epäonnistumista. Ja jos epäonnistun, nostetaan pää pystyyn ja kokeillaan uudelleen, ei se niin iso asia ole epäonnistua elämässä, jokainen meistä epäonnistuu joskus ja se kasvattaa ihmisenä meitä vaan.

 

 Omat henkilökohtaiset vinkit miten kasvatat itsevarmuuttasi:

Voimme jokainen kehittää omaa itsevarmuutta asettamalla itsemme epämukavuusalueelle. Mieti asioita, mitkä ovat sinulle epämukavia tilanteita tai juttuja ja sukella niihin rohkeasti sisään, näin voit oppia nauttimaan epämukavistakin tilanteista ajan myötä.

Havaitse negatiivinen ajattelumallisi, monesti luomme oman pään sisään negatiivisen ajattelumallin, että emme ole tarpeeksi hyviä tai kykeneviä johonkin asiaan. Tämä ajattelumalli kannattaa haudata välittömästi, koska se ei sinua pitkälle vie. Mieti enemmän asioista aina positiivisia puolia ja juttuja, ne opettavat sinua enemmän.

Lopeta itsesi vertaileminen muihin ihmisiin, me olemme kaikki erilaisia ja vertailemalla itseämme muihin, emme saavuta mitään.

Muista myös älä yritä liikaa miellyttää muita ihmisiä tullaksesi hyväksytyksi, jokainen meistä on erilainen ja meillä on oikeus olla oma rohkea itsemme. Kirjoitin aiemmin täällä blogissa tekstin aiheesta rohkeutta on olla oma itsesi, suosittelen lukemaan myös sen tekstin. 😊

”Mitä tahansa elämässä haluatkaan, itsevarmuus on avain kaikkeen”

Onnellisuus

Mitä on onnellisuus ja mistä sen voi löytää? Onnellisuus on tunne siitä, että elämällä on jokin merkitys. Onnellisuuden voi myös määritellä monella tavalla, mutta yksi määritelmä on: Tunne siitä, että elämä on hyvää. Läpi elämän suhteemme onnellisuuteen muuttuu elämäntilainteiden myötä, vastuu muuttuu ja kasvaa, mikä taas lisää enemmän turhautuneisuuden tunteita meille. Myös stressi ja ahdistuneisuus lisääntyy, kun tilanteet muuttuvat ja voivat vaikuttaa onnellisuuteen. 

Jokainen ihminen voi opetella olemaan onnellinen, koska se on mielen asia ja mieltään voi opettaa. On tärkeää muistaa iloita asioista, nauttia ja nauraa. Unohda kadehtiminen, kateus on kapeakatseisuutta ja vaikeuttaa empatian tuntemista toista ihmistä kohtaan. Toisen ilo on myös iloa itselle, joten muista iloita toisten puolesta asioista. Näin tehdään yhdessä hyvä mieli toisille ja myös itselle. 😊

Mikä lisää sinun onnellisuuttasi? Onnellisuutta lisäväät asiat: ystävät, luonto, liikunta, ruoka, metsä, meri, terveys, taloudellinen tilanne, matkustelu, musiikki, valokuvaaminen, itsensä ylittäminen ja rohkaiseminen ja tavoitteiden saavuttaminen... Lista on pitkä, kun oikeasti alkaa miettimään pieniäkin asioita, mitkä saavat minut onnelliseksi. Jokaisesta päivästä voi etsiä onnen hetkiä, ei sen tarvitse olla iso asia, vaan pienikin asia riittää tuomaan onnen tuntua päivään, kun unohtaa negatiiviset asiat hetkeksi. 

Kuva: Mira Virtanen photography

Tähän kuvaan on kiteytetty aika osuvasti asian ydin, joka kolahti mulle aika vahvasti ainakin ja herätti miettimään asioita eri näkökulmista, jokaisen on hyvä joskus katsoa peiliin ja miettiä asioita uudelleen 👇

Kuva: Hidastaelamaa.fi

Mistä motivaatio urheiluun?!

 

Mistä motivaatio urheiluun? Viimeaikoina se on ollut täysin hukassa urheilun suhteen ja tekosyitä on kyllä keksitty monia, ettei lenkille tarvitsisi lähteä.. :D Välillä on kuitenkin hyvä tarkastella vähän lähempää eri syitä, miksi liikunta on jäänyt vähemmälle ja miten sen intohimon löytää uudelleen.

On hyvä miettiä miksi liikut? haluatko omaa aikaa? haluatko kohottaa kuntoa? vai kenties näyttää paremmalta kumppanin silmissä? Liikuntainnostus on paljon helpompaa löytää, kun oma motivaatio on kunnossa ja se on mietitty tarkkaan miksi jotain asiaa tekee ja mitä hyvää se itselle tuo. 😊

Ilon kautta liikkumaan. Tapoja liikkumiseen on monenlaisia ja tässä kohtaa onkin hyvä miettiä itselle se oma mieluisa laji, joka tuo hymyn huulille jo treenin aikana. Ei kukaan halua harrastaa lajia, josta ei pidä ollenkaan tai mitä joutuu väkisin tekemään. Lajeja on myös hyvä vaihdella ja kokeilla uutta, jotta juuri sinulle sopiva ja mieluinen laji löytyisi, vaikka olisitkin löytänyt mieluisan lajin on myös hyvä muistaa, että harrastus paikkaa voi ja kannattaa välillä vaihtaa. Uudessa ympäristössä treenaaminen voi tuntua paljon mieluisammalta, kuin vanhassa paikassa treenaaminen. Itselle iloa liikkumiseen tuo ehdottomasti musiikki ja luonto ja usein suuntaankin lenkille meren tai järven rantaan.

Onko rima liian korkealla ja tavoitteet kunnossa? Ei kannata missään nimessä asettaa itselleen liian tiukkoja aikatauluja liikunnan suhteen, vaan kannattaa miettiä järkevästi kuinka montaa kertaa viikossa ehtii harrastamaan työn ja kaiken muun ohjelman lisäksi. Jos olet asettanut riman liian korkealle, niin tulet huomaamaan hyvin äkkiä, kuinka kiinnostus harrastuksiin lopahtaa pikkuhiljaa, kun aikaa ei löydykään enää niin paljon mitä olit ajatellut ja tulet löytämään itsesi taas sohvan pohjalta makaamasta. 

Aseta itsellesi pieniä tavoitteita kerralla, tavoite voi olla aluksi vaikka, että käyn kerran viikossa lenkillä ja kun huomaat sen onnistuvan mutkatta niin voit nostaa tavoitteita pikkuhiljaa. Kannattaa muistaa myös kertoa tavoitteet ääneen tai kirjoittaa itselle ylös niin silloin siitä tulee konkreettinen ja toteutus on paljon helpompaa. :D

Tahdonvoiman puute? Jos liikkeelle lähteminen tavoitteista ja motivaatiosta huolimatta on hankalaa kannattaa lähteä liikkumaan suoraan töistä tai heti kotiin päästyään, mutta ei missään nimessä niin, että istun hetken sohvalla ja lähden vasta sitten.. Lähteminen on aina paljon hankalampaa mitä pidempään sohvalla istut ja mietit lähtemistä ja helposti se tässä kohtaa tulee myös jäämään kokonaan. Itselle helpottaa ainakin lähtemistä se, että ajan autolla mieluisaan paikkaan ja starttaan siitä kävellen johonkin suuntaan ja huomaan hetken päästä lenkin olevan jo täydessä vauhdissa. Kotoa lähtiessä helposti tulisi käveltyä vain hetken matkaan ja käännyttyä takaisin kotiinpäin, kun tiedostaa joutuvansa samaa reittiä kävelemään myös takaisin päin. :D

Älykello, askelmittari tai sykemittari tsemppariksi! Kannattaa ehdottomasti hankkia, jokin edellä mainituista laitteista itselle liikunnan tsemppariksi. Älykello on ollut itselle hyvä tsemppari liikuntaan, koska siitä voi kätevästi seurata matkaa, kulutettuja kaloreita ja tietenkin paljon kaikkea muutakin. 

Onko yksin liikkuminen tylsää? Voit helposti yhdistää kavereiden näkemisen myös urheilun parissa ja tällöin liikunnasta tulee paljon mieluisampaa heti, kun ei tarvitse yksin lähteä liikkeelle. Tai vaihtoehtoisesti voit lähteä liikkumaan lemmikkisi kanssa, mikäli omistat sellaisen. Liikkumisen ei tarvitse olla koskaan tylsää, siitä voidaan aina tehdä mieluista yhdistelemällä asioita ja käyttämällä mielikuvitusta. 

Tsempataan toisia ja lähdetään yhdessä liikkumaan! 😊😊

Minun tarina - Kiusatuksi tuleminen

Kuva: Hidastaelamaa.fi

Kirjoitan nyt oman henkilökohtaisen kokemuksen kiusaamiseksi tulemisesta. Aihe on arka ja sen takia usein jätämmekin asiasta puhumisen kokonaan ja suljemme sen kaiken sisällemme.  Kiusaaminen voi olla tönimistä, haukkumista, nimittelyä  tai seurasta pois jättämistä - mitä tahansa millä vähänkin pystyt toista satuttamaan. Toisten mielestä on hauska nimitellä tai tehdä pientä kiusaa toisille, ajattelematta koskaan miltä uhrista tässä kohtaa tuntuu, uhri on puolustuskyvytön ja alakynnessä aina näissä tilanteissa ja harvoin uhri uskaltaa pyytää apua ajoissa, koska pelkää kiusaamisen pahentuvan. 

Ala-asteella koin usein, että jäin joukon ulkopuolelle tai minulle tehtiin pientä kiusaa tavalla tai toisella, olin se joukon musta lammas jo silloin, enkä uskaltanut puhua asiasta ääneen koskaan. Kiusaaminen oli pientä tavaroiden piilottelua ja joukosta pois jättämistä, mutta eihän tämäkään kivalle tuntunut. Pelkäsin tilanteiden pahentuvan jos kertoisin opettajille, että minua kiusataan. Annoin asioiden olla ja yritin olla reipas nuori koululainen, välittämättä mitä muut minusta ajattelivat. Halusin olla hyvä oppilas ja menestyä koulussa ja pärjätä yksin. 

Vuodet kuluivat ja oli aika vaihtaa ylä-asteelle ja tutustua uusiin ihmisiin. Tällä kertaa luokkatoverit säilyivät hyvin pitkälti samana mitä ala-asteella oli ollut ja tiesin jo tässä kohtaa, että kiusaaminen saattaisi jatkua. Päätin kuitenkin, etten anna sen vaikuttaa vaan yritin tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Oli hetkiä, kun pääsin porukoihin mukaan ja taas hetkiä, kun minut jätettiin ulkopuolelle, mutta koskaan kukaan ei suoraan sanonut ettei haluaisi minua mukaan vaan se yritettiin tehdä huomaamattomasti. Olen tuntenut koko ikäni olevani joukon musta lammas, niin perheessä, kuin ystäväpiireissäkin. Milloin on jätetty kutsumatta juhliin tai jotain muuta vastaavaa, tai ihan jätetään asioiden ulkopuolelle, tilanteita on monia ja niistä voisi melkein romaanin kirjoittaa.. :D Usein mietin kuitenkin, miksi minä olin se ketä jäi ulkopuolelle joukoista? miksi minua kiusattiin? oliko minussa jotain vikaa vai olinko vain erilainen, kuin muut? - Näihin kysymyksiin tuskin koskaan tulen edes vastauksia saamaan. Olen kuitenkin iloinen, että uskalsin edes asiasta kirjoittaa ja purkaa tuntemuksia tähän tekstiin. 

Kiusaaminen ei ole koskaan ok millään tavalla, eikä sitä koskaan toivoisi kenenkään joutuvan uhriksi näihin tilanteisiin. Toiset selviää tilanteista paremmin, kuin toiset ja mulla on käynyt hyvä tuuri siinä mielessä, että oon selviytynyt voittajana, vaikka oon joutunut olemaan uhrina. Täytyy muistaa olla vahva ja puhua asioista ääneen ajoissa saadakseen apua tilanteisiin ja kiusaajat kuriin. Ainoan harmituksen, jonka koen asian suhteen on se, etten ikinä saanut hyviä ystäviä kouluajoilta ja se näkyy elämässäni tänä päivänäkin. Aikuisiällä ystävien löytäminen on aina paljon hankalampaa, koska puemme eteemme muurin, jotta meihin on hankalampi yrittää tutustua, suojelemme itseämme. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen näistä ystävistä, mitä olen aikuisena saanut vielä elämääni ja on ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin. Te olette timanttia! 💎💎

Kaikesta huolimatta olen aina selviytynyt omalla tavalla ja tyylilläni asioista, enkä ole asioiden antanut vaikuttaa elämääni. Haluan kuitenkin olla juuri sellainen, kuin olen, enkä miellyttää muita olemalla samanlaisia, kuin he ovat! :)  Näin vanhemmiten tajuaa oikeasti asioiden merkityksen, vaikka olen käytännössä koko elämäni elänyt ilman ystäviä, minusta on kasvanut vahva nainen, joka pärjää elämässä myös yksinkin. Vaikka olen vahva ei se tarkoita sitä, etten tarvitsisi seuraa tai huolenpitoa aina silloin tällöin, mutta pääasiassa haluan selvitä ja pärjätä omillani. 

Muistetaan olla vahvoja ja rohkeita ihmisiä! 💎

Kuva: Hidastaelamaa.fi

Rohkeutta on olla oma itsensä

”Rohkeutta on olla oma itsensä”

 Puhutaan hetki rohkeudesta olla oma itsensä.. Tämä on hyvin yleinen asia mitä pohditaan paljon ja mietitään, miten voisimme olla oma itsemme, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat meistä. Meillä jokaisella on joskus miellyttämisentarve ja haluamme olla sellaisia kuin muut, emmekä sellaisia kuin olemme.

Joskus vaaditaan rohkeutta nousta seisomaan ja sanoa oma mielipide ilman, että ajattelee mitä muut miettivät siitä mitä sinä sanot tai teet. Tiedän ei ole niin helppoa miltä kuulostaa, annamme helposti ihmisten määritellä sen, miten toimimme tai mitä tuomme itsestämme esiin. monesti on ihmisiä, joilla on hyvin vahvat näkemykset myös siitä, mitä minun pitäisi olla tai millainen minun elämäni tulisi olla, eikä tätä vastaan ole yksinkertaisesti vaan helppo nousta seisomaan ja sanoa ääneen sen mitä itse ajattelee.

 Piiloudumme helposti oman persoonan taakse ollaksemme niin kuin muut ovat, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Kuvittelemme, että seuraamalla muita ihmisiä meidän elämä voisi olla paljon parempaa ja hienompaa, vaikka todellisuudessa annamme itsestämme vain muille väärän kuvan siitä mitä me olemme oikeasti, koska emme uskalla olla aitoja ja pelkäämme sitä mitä muut ajattelevat meistä jos olemme erilaisia ja sanomme oman mielipiteemme ääneen. Uskon kuitenkin, että jokainen meistä on joskus verrannut itseään muihin ihmisiin ja halunnut olla niin kuin toiset ovat, ennekuin olemme rohkaistuneet siitä, että meillä jokaisella on oikeus ja rohkeus valita oma polkunsa ja kulkea sitä kohti.

 

 Jokaisella meistä on oikeus kulkea omaa polkua ja se polku on juuri se minkä olet itse valinnut itsellesi, eikä kukaan muu voi valita sitä sinulle puolestasi, joskus se vaatii ihan suunnattomasti rohkeutta tehdä asioita omalla tavallaan, mutta on hyvä muistaa, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa saavuttaa asioita elämässä.  Oman polun löytäminen voi joskus tuntua hankalalta, mutta on hyvä muistaa silloinkin, että rohkeus on olla oma itsensä, eikä lähteä vaikeissakaan paikoissa seuraamaan kenenkään muun polkua.

 

Arvostan rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat olla aidosti oma itsensä ja kulkea omaa polkuaan välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei pelkäisi asioita tai muiden sanomisia, vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta. En kuitenkaan koe itse olevani kauhean rohkea, vaikka kuljenkin omaa polkua ja teen asioita, kuten haluan. Päivä päivältä voimme olla kuitenkin rohkeampia ja kulkea omia polkuja eteenpäin, sillä se on juuri oikea polku sinulle! 😊

Uskalla siis olla rohkea oma itseni, sillä sinä olet aito ja ainutlaatuinen juuri sellaisenaan, eikä kukaan vie sitä sinulta pois! 😊

 

Rohkeutta on monenlaista.. Rohkeus voi olla oman pelon kohtaamista, oman mielipiteen ääneen sanomista, virheiden myöntämistä, toisen puolustamista tai rohkeutta voi olla pukeutua omalla tavallaan. On kuitenkin muistettava, että jokaisella meistä on asioita elämässä, jotka vaativat rohkeutta. Isot elämänkäänteet vaativat useasti rohkeutta paljon enemmän ja tässä kohtaa mietimmekin, että mistä saamme rohkeutta lisää näihin asioihin? Kaikki lähtee tietenkin itsestäsi, omasta elämänasenteesta, sinä päätät sen, oletko rohkea, hyppäätkö tuntemattomaan ja ajattelet, että kyllä kaikki järjestyy. On hyvä ajatella optimistisesti asioita, koska myös näin kasvatat omaa rohkeuttasi ja uskallustasi tehdä asioita omalla tavallasi.

 

Olen tehnyt elämässäni rohkeita ja hätäisiä valintoja ja olen edelleen pystyssä. Rohkeus kasvattaa ihmisenä, uskon ja luotan rohkeuteeni ja teen asioita, joita haluan, koska kadun enemmän kuitenkin asioita, joita jättäisin tekemättä.

 Muistetaan siis olla rohkeita omana itsenämme, meillä jokaisella on oikeus omaan polkuun ja omaan elämään! 😊