Pikkulapsiarki taaperon ja vauvan kanssa

Miten langat pysyvät käsissä pikkulapsiarjen keskellä?

Jos siellä on vielä joku, joka ei mua tunne, niin kerrataan, että meillä on puolison kanssa kaksi aivan ihanaa lasta, toinen 1v 2kk ja toinen reilu 2 viikkoinen pieni vauva ja molemmat ihania pikkupoikia 💙 Pääosin arki on ihanaa ja sujuu niin ongelmitta, kun se kahden tämän ikäisen lapsen kanssa nyt voi sujua. Noin 85% ajasta suoriuduin ongelmitta ja hallitsen tämän homman hyvin ja olo on virkeä ja kaikki menee suunnitellusti, mutta entä ne loput 15%?

Olen yllättänyt positiivisesti, miten hienosti arki lähti pyörimään kahden pikkulapsen kanssa ja miten sitä itse oppi suoriutumaan kaikista tehtävistä samaan aikaan. Raskasta tämä tietysti välillä on, kun molemmilla lapsilla on yllättäen samaan aikaan nälkä tai vaippa pitäisi vaihtaa ja kärsivällisyyttä ei kummallakaan ole vielä odottamiseen. Välillä tuntuu, että arki on pelkkää vaipanvaihtoa, syöttämistä, pyykinpesua ja esikoisen kanssa leikkimistä. Omat tarpeet jää helposti tässä kohtaa kakkoseksi, eikä aina aikaa ole edes syömiselle, vaikka omasta hyvinvoinnista olisi tärkeä huolehtia vauvavuoden keskellä. 

Pikkulapsiarki on jokapäiväinen oppikoulu siitä, että kaikki paikat on vähän rempallaan ja asiat puolitiessä. Leluja kaikkialla, pyykit pesemättä ja kaikki asiat unohtuu mielestä, joita ei paperille ylös laita, tämä on itselle todella haastavaa, koska olen tottunut pitämään langat omissa käsissäni ja pitämään kodin siistinä. Nyt on todellisen oppikoulun aika mulla. Nyt opetellaan höllentämään niitä lankoja käsistä ja nauttimaan näistä ihanista pikkulapsista, välittämättä siitä onko koti vähän sotkuinen välillä, se kuuluu tähän arkeen.  Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin vain hetkellistä ja muutaman vuoden päästä olen kiitollinen, kun lapset pitävät jo toisilleen seuraa ja leikkivät keskenään, myöskin tappelujen ja riitojen mahdollisuudet kasvavat iän myötä.

Arkeen helpotusta ja kevennystä tuo esikoisen päiväkoti, jossa hän on noin kolmena päivänä viikossa ja tällöin jää vain vauva hoidettavaksi. Samalla esikoinen pääsee myös leikkimään ikäistensä kanssa ja ulkoilemaan huomattavasti enemmän, mitä tällä hetkellä kotona meidän kanssa.

Haastavinta pikkulapsiarjessa on liikkuminen kahden pienen lapsen kanssa. Tai ei oikeastaan edes se liikkuminen, vaan se kotoa lähteminen ja aikataulussa pysyminen. Vaatteiden pukeminen ja odottaminen ei varsinaisesti ole esikoisen vahvuus... Onneksi kesä on tulossa ja kohta pukemisen tuska helpottaa ja lähteminen toivottavasti nopeutuu hieman ☀

Kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka saan viettää näiden ihanien pikkupoikien kanssa! 💙💙

Synnytyskertomus

Arki alkaa asettumaan hiljalleen uuden perheenjäsenen kanssa ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki jakaa teille synnytyskertomukseni ja tarina siitä, miten meidän pieni tuli tähän maailmaan! 💙

Toinen synnytykseni on takana ja kokemus oli jälleen hyvin yksilöllinen ja täysin erilainen kokemus, mitä ensimmäinen synnytys oli. Omalle kohdalle synnytykset ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia ja suuremmilta komplikaatioilta on vältytty. 

Torstai 25.4 oli aivan tavallinen päivä ja viikkoja oli jo tässä kohtaa 40+2, olin valmistautunut, että tämäkin raskaus menee yli lasketun ajan, sillä esikoinenkin syntyi vasta 40+6 viikoilla. Olin kuitenkin muutamana yönä kärsinyt jo kipeistä supistuksista ja olin valmistautunut jo useampana yönä lähtemään sairaalaan synnytystä varten, mutta supistukset hiipuivat aina aamuun mennessä ja päivisin ei supistuksia tullut juuri lainkaan. Menimme illalla vielä saunaan, jonka jälkeen laitoin esikoisen nukkumaan ja sanoin siinä kohtaa miehelle, että nyt on se yö, kun lähdetään sairaalaan, olin tosin toistanut saman jo kahtena iltana peräkkäin, joten ei kovin vahvoilla oltu lähtemisen kanssa. Päätin mennä nukkumaan siinä klo 23.00 maissa, mutta supistuksia tuli sen verran säännöllisesti, ettei nukkumisesta tullut mitään ja kävelin ympäri asuntoa etsien hyviä asentoja vastaanottaa kipeät supistukset, jotta pystyisin vähän rentoutumaan. Soitin jo tässä kohtaa sairaalaan ja sieltä kehotettiin tulemaan paikalle vasta, kun kotona ei enää pystyisi olemaan.

Lähdettiin yöllä noin 01.00 maissa ajamaan kohti sairaalaa ja sairaalaan päästyämme minut otettiin siellä heti käyrille, jossa minua seurattiin noin tunnin ajan ja tehtiin vielä sisätutkimus, jossa todettiin tilanteen olevan vielä hyvin epäkypsä, koska olin vasta 2cm auki. Kotiin minua ei kuitenkaan tässä kohtaa enää lähetetty vaan meidät otettiin tarkkailuhuoneeseen, jossa minulle annettiin oxanestia kivunlievitykseen, jotta saisin levättyä tulevaa synnytystä varten. Lääke alkoi vaikuttaa ja sain nukuttua muutaman tunnin tässä kohtaa, koska yö oli ollut jo varsin pitkä ja väsymys alkoi tuntui koko kropassa. Meille tarjottiin vielä aamupalaa, ennen kun meidät siirrettäisiin saliin, jossa saisin myös halutessani kivunlievitykseen ilokaasua. 

Synnytyssalit ovat kaikki täynnä ja tilanne osastolla on kiireinen ja meidät saatiin vihdoin siirrettyä salin puolelle odottelemaan pienokaisen syntymää. Taas tehtiin uusi sisätutkimus, eikä tilanne ollut juurikaan muuttunut, sillä olin edelleen vain 4cm auki, vaikka toiveissa oli, että tilanne olisi edennyt nopeammin jo tässä vaiheessa. Lääkäri kävi laittamassa paraservikaalipuudutuksen, jonka myötä kaikki supistukset loppuivat, kuin seinään. Muutaman kerran iski todellinen turhautuminen, ettei mitään tapahdu, eikä tämä lapsi syntyisi ikinä. Vauvan syke alkoi olla jo hieman korkealla, jota seurattiin nyt tarkemmin ja varmistettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Oma väsymys ja  turhautuminen alkoi todella näkyä jo ulospäin, mutta meillä oli aivan super ihana kätilö, joka iloisesti jaksoi koko ajan tsempata meitä loppuun asti. 💛

Odottelujen jälkeen pyysin kätilöä tarkistamaan tilannetta ja kertomaan mahdollisista vaihtoehdoista synnytyksen käynnistymisen suhteen. Tehtiin uusi sisätutkimus ja olin edelleen auki samat 4cm, jonka myötä päätettiin vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä kalvojen puhkaisulla. Lääkäri saapui paikalle puhkaisemaan kalvot klo 15.40 ja laittamaan vielä uuden annoksen paraservikaalipuudutusta, lääkäri vielä varmisteli minulta useamman kerran, että olenko nyt valmis niihin kipuihin, jotka todennäköisesti voimistuvat kalvojen puhkaisujen jälkeen, sillä en voinut saada epiduraali-, tai spinaalipuudutusta kuitenkaan kipuihin. Tässä kohtaa ainoa toive oli vain, että lapsi syntyy ja tämä kaikki on ohi, kivut minä kestäisin vaikka väkisin! Kätilö suositteli tässä välissä lepäämään vielä mahdollisimman paljon, että saisin voimia tulevaan ponnistusvaiheeseen, hän myös muistuttaa vielä ennen poistumistaan salista, että jos tulee ponnistamisen tarve tai vessahätä, niin kumpaakaan ei ole lupa suorittaa. Menee noin 15mituuttia kalvojen puhkaisusta, kun supistukset alkavat voimistumaan ja tulevat nyt entistäkin kipeämpinä, sekä säännöllisempinä ja samalla tulee aivan järkyttävä ponnistamisen tunne ja sama toistuu uudelleen muutaman minuutin päästä, jolloin en vaan pysty enää olemaan ponnistamatta ja huudan miehelleni vieressä, että kutsuu sen kätilön paikalle nyt heti. Kätilö juoksee paikalle ja tulee tarkistamaan tilanteen ja kurkkaa alushousuihin ja sanoo rauhallisella äänellä, älä ponnista, avaa jalat vauvan pää on jo ulkona! 💙💙

"Synnytys herättää paljon tunteita"

Näin ne tilanteet muuttuvat nopeasti synnytyksen yhteydessä, eikä kukaan osannut odottaa, että tilanne lähtee näin vauhdilla käyntiin niin epäkypsästä tilanteesta, että 43 minuutin päästä kalvojen puhkaisusta vauva on jo sylissäni. Sain vauvan rinnalle ja hän oli niin pieni ja rakas. Sain pitää vauvaa ihokontaktissa, kun kätilö tarkisti synnytyksen aiheuttamat repeämät ja odotettiin vielä istukan syntymistä. Tilanne oli todella nopea, eikä kätilö kerinnyt avustamaan synnytystä juuri lainkaan, joten olin valmistautunut jo repeämiin ja muihin vaurioihin, mitä vauva sai aikaiseksi nopealla ulostulollaan aikaiseksi. Onnekseni kätilö toteaa tarkistuksen jälkeen vauvan aiheuttavan vain pienen repeämän, johon ommeltiin muutama tikki. Vauva annettiin isälle tässä kohtaa, jotta minä pääsisin suihkuun ja nauttimaan synnytyksen jälkeiset kahvit, ennen osastolle siirtymistä. Pojan mitat olivat 3480g ja 50cm, Täydellinen pieni! 💙

Synnytys oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, eikä tästäkään jäänyt hampaankoloon mitään pahaa sanottavaa! 💙Kätilöt ja lääkärit olivat kaikki aivan ihania ihmisiä, joilla on halu auttaa, teette työtä suurella sydämellä! 💛

Osastolla vietimme parivuorokautta, jonka jälkeen pääsimme kotiutumaan ja nyt vauva on jo viikon ikäinen. Ensimmäiset hetken vauvan kanssa ovat ainutlaatuisia ja ihania hetkiä, jotka ovat täynnä rakkautta. Meillä on nyt täydellinen perhe 💙

Jännitys tiivistyy - Raskausviikko 40

"Synnytä rennommin ja tehokkaammin hengitysharjoitusten avulla"

Raskaus on nyt täysiaikainen ja matkaa on takana 280 päivää. H-hetki on siis aivan käsinkosketeltavissa jo.💙 

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, vaikka olin jo valmistautunut siihen, että tämä lapsi syntyy muutamaviikko ennen laskettua aikaa. Väärässä olin ja nyt jännitetäänkin kuinka paljon tämä tulee menemään yli lasketun ajan. Viimepäivinä on alkanut tuntumaan entistäkin selvempiä merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset ovat voimistuneet ja muuttuneet säännöllisemmiksi ja kipeiksi, sekä tuntuvat jomottavana särkynä alaselässä, nukkuminen on huomattavasti vaikeampaa jo tässä kohtaa, kun hyvää nukkumisasentoa ei tahdo enää löytyä ja väsymys alkaa painaa koko kropassa. Jokainen päivä lasketun ajan ylittymisestä tuntuvat tässä kohtaa jo pieneltä ikuisuudelta.

 

Kotoa lähteminen tuntuu stressaavalta näin raskauden lopussa ja pieni jännitys on joka kerta matkassa mukana, kun ovesta poistuu ulos. Mitä jos se synnytys käynnistyy, kun ajan autoa tai lapsivedet menee autossa tai julkisella paikalla? Näitä asioita tulee nyt mietittyä entistäkin enemmän, kun poistuu kotoa. 
Vaikka todellisuudessa asia on täysin luonnollinen ja synnytys tulee joka tapauksessa käynnistymään jossain tilanteessa olin sitten kotona tai en. 

Jäädään jännityksellä odottamaan, mitä tapahtuu ja milloin! 💙

Banaaniherkut taaperolle

"Maukas ja nopea tapa käyttää ylikypsät banaanit"

Keittiöstä löytyy reilusti ylikypsiä banaaneja, mutta mitä ihmettä niistä voisi nopeasti tehdä taaperolle, ilman suurempia kokkailuja? Netti auki ja googleen hakusanaksi banaaniherkut taaperolle ja osumia alkoi tulemaan banaaniletuista ja banaanipannukakusta. Halusin helppoa ja vaivatonta reseptiä, joten lettujen paistaminen ei ollut vaihtoehtona tällä kertaa! Vertailin erilaisia reseptejä ja lopulta päädyin kokeilemaan Simppeli sormiruokakeittiön banaanipannukakku reseptiä, jota vielä viilasin sopivaksi meidän tarpeisiin sopivaksi. Halutessasi voit lisätä joukkoon marjoja, muita hedelmiä tai vaihtaa kaurahiutaleiden tilalle toisen hiutaleen tuomaan uusia makuja banaanipannukakkuihin. 

Raaka-aineet: 

4 ylikypsää banaania

6 munaa

1,25 dl pikakaurahiutaleita

3 rkl rypsiöljyä

Ohje:

Laita kaikki ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaada valmis massa uunipellille ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n.15min

Ja banaaniherkut ovat valmiita maisteluun!

Tämän helpommalla ei enää olisi voinut päästä ja aikaakaan valmistukseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa. Taapero oli koko ajan seuraamassa kokkailuja syöttötuolissa ja pääsi heti maistelemaan, kun herkut tulivat uunista ja olivat jäähtyneet. Tämä herkku meni jatkoon ja taapero tykkäsi, kun pääsi sormiruokailemaan 💙

Banaanipannukakkuja voi tehdä isomman määrän kerralla (tein itse näin, koska banaaneja oli niin paljon) ja pakastaa ilmatiiviissä rasiassa tai pakastepussissa. Banaanipannukakut säilyvät, jopa kolme kuukautta pakastimessa ja ovat käyttövalmiita nopeasti, kun haluat tarjota lapsellesi helppoa sormiruokaa välipalaksi. 💙

Miten ensimmäinen viikko päiväkodissa meni?

Päiväkoti alkoi - helpottunut ja huojentunut olo

 Ensimmäinen viikko päiväkoti arkea takana ja kaikki meni odotettua paremmin. Maanantaina aloitettiin päiväkoti arki ja äitinä jännitin kovasti, miten poika suostuu jäämään päiväkotiin ilman suurempaa itkukonserttia, koska hänellä on niin vahva kiintymyssuhde minuun. Päätin jäädä pojan seuraksi päiväkodille leikkimään hetkeksi, kunnes he siirtyivät ulkoilemaan, tässä kohtaa oli minun aika poistua paikalta. Poika jäi kiltisti hiekkalaatikolle muiden lasten ja hoitotätien kanssa tarkkailemaan muiden tekemisiä. 

Ensimmäinen päivä oli mennyt hyvin rauhallisesti ja pienet päiväunetkin oli maistunut leikkien tiimellyksessä. Kotona nukutaan normaalisti 2-3h päikkärit aamupäivällä, mutta vieraissa paikoissa jostain syystä poika ei nuku juurikaan koskaan tuntia pidempää, mikä ihmetyttää kummasti. Toivottavasti tämäkin tästä muuttuu tottuessaan päiväkodin rytmiin, jotta illat menevät helpommin kotona, kun on hyvät päiväunet nukuttu jo päiväkodissa. 

Ensimmäinen viikko meni siis kokonaisuudessaan todella hyvin ja kaikki hoitopäivät olivat olleet hyvin rauhallisia, eikä itkujakaan ollut tullut hoitopäivien aikana. Olen niin huojentunut, että kaikki oli mennyt niin hyvin. Urhea ja reipas 1-vuotias poika 💙

Päiväkodin alkaessa mietittiin, että laitetaanko pojalle tutti päiväunia varten mukaan päiväkotiin vai pelkkä uniriepu ja lopulta päädyttiin ratkaisuun, että mennään pelkällä unirievulla! Tämä päätös oli oikea, koska nyt meillä on menossa jo viides päivä ilman tuttia! 😍 Tutti on ollut ainoastaan unikäytössä jo pitkän aikaan ja siitä luopuminen on käynyt mielessä jo useamman kerran, mutta se on tuntunut turvalliselta ja helpolta vaihtoehdolta pitää tuttia sängyssä unia varten. Nukahtaminen on ollut pojalle helpompaa tutin avulla, mutta tutista luovuttua huomasimme, että hän nukahtaa yhtä helposti myös ilman tuttia, joten tämähän oli meille, kuin lottovoitto ja päästiin tutista eroon hyvinkin vaivattomasti! 💙

Reippain mielin uuteen viikkoon ja toivottavasti poikakin alkaa pikkuhiljaa rentoutumaan ja näyttämään todellisen minänsä, kun tottuu hoitajiin ja muihin lapsiin päiväkodissa! 💙

Sairaalakassi - Mitä pakata mukaan?

"Sairaalassa pärjää ilman täydellisesti pakattua sairaalakassia"

Mitä ihmettä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata? Netistä löytyy lukuisia listoja siitä, mitä odottava äiti, toinen vanhempi ja tuleva lapsi tarvitsee mukaan sairaalareissulle. On hyvä kuitenkin muistaa, että olet menossa sairaalaan synnyttämään ja saat varmasti sieltä kaiken tarvitseman sairaalaoloasi varten, joten ei kannata stressata sitä jos jokin asia unohtuu, vaikka kiireellisen lähdön takia.

Muistan esikoisen kohdalla, kun pakkasin juuri jonkun netin listan mukaan tavarat sairaalaoloa varten ja kotiinlähdön kohdalla huomasin, että en ollut juuri mitään tavaroita tarvinnut kassista koko reissun aikana. Tällä kertaa aion ottaa mukaan vain pienen osan niistä tavaroista, mitä ensimmäisellä kerralla oli mukana ja pyrin jättämään kaiken ylimääräisen kotiin.

Tältä näyttää mun sairaalakassi 💛

Must-have tuotteet:

❤ Neuvolakortti

❤ Lompakko

❤ Puhelin, laturi ja varavirtalähde

❤ Vesipullo

❤ Rennie

Sairaalassaolo aikana käytän sairaala vaatteita, mutta kotiinlähtöön tarvitaan omat vaatteet, jotka kannattaa valita tarkoin, sillä synnytyksen jälkeen on ihana pukeutua rentoihin ja löysiin vaatteisiin.

❤ Imetysliivit

❤ Liivinsuojat

❤ Toppi

❤ Rento neulepusero

❤ Rennot housut

❤ Tukisukat 

❤ Villasukat sairaalassaoloa varten

❤ Sandaalit suihkuhetkiä varten

Kosmetiikka ja hygienia:

❤ Kuivashampoo

❤ Hammasharja + Tahna

 ❤ Deodorantti

❤ Hiusharja + hiuslenkit

❤ Kosteusvoide 

❤ Huulirasva

Muuta mukaan pakattavaa:

❤ Herkkuja

❤ Välipalapatukoita

❤ Limsa pullo

❤ Vauvalle tumput

Vauvan kotiutumisvaatteet ja kaukalon lapsen isä tuo mukanaan vasta, kun päästään sairaalasta kotiin, ei niitä siellä aikaisemmin tarvita. Täysiaikainen ja normaalipainoinen vauva ei tarvitse tavallisesti vaatteita ensipäivinään, vaan ihokontakti auttaa vauvaa pysymään lämpöisenä. Vaippasillaan oleva vauva on helppo nostaa iholle imetyksen ajaksi ja sitten taas lämpöisen peiton alle omaan sänkyyn nukkumaan. 

Uskon pärjääväni näillä tavaroilla sairaalareissun ajan 💛

Päiväkoti alkaa - Muista nimikoida vaatteet

☀ Kaupallinen yhteistyö: Ikioma nimilappu ☀

Uusi arki alkaa päiväkodin myötä ja se tarkoittaa myös sitä, että vaatteiden ja tavaroiden nimikointi urakka alkaa! Lasten tavarat menevät helposti päiväkodeissa sekaisin keskenään ja siksi kaikki päiväkotiin lähtevät tavarat ja vaatteet tulisi nimetä selkeästi lapsen nimellä. Nimikointi myös helpottaa päiväkodin työntekijöiden arkea huomattavasti, ettei heidän tarvitse etsiä ja arvuutella lapselle oikeita vaatteita. Nimikoinnin ja hauskojen kuvatarrojen myötä lapsesi oppii myös itse tunnistamaan omat vaatteensa ajan kanssa.

Vaatteiden nimeämiseen on nykyään monia erivaihtoehtoja ja itse päädyin valitsemaan ☀Ikioman nimilaput helpottaakseni nimeämisurakkaa, jota on näin aluksi vielä normaalia enemmän, koska kaikki pitää nimetä, jotka ajattelet kulkeutuvan päiväkotiin lapsen mukana. Liimattavat tarrat soveltuvat lähes kaikkiin lasten vaatteisiin, kenkiin ja nimettäviin tavaroihin. Tarran voi liimata kätevästi vaatteissa oleviin pesulappuihin tai etiketteihin, josta sen sitten tarvittaessa voi helposti myös irrottaa. Liimattavat tarrat kestävät 60 asteen pesun pesukoneessa, sekä kuivausrummun ja tiskikoneen, kun taas ☀silitettävät nimilaput kestävät jopa 90 asteen pesun ja kuivausrummun, silitettävät nimilaput pysyvät myös villassa erinomaisesti kiinni. 

"Persoonallinen nimikointi"

Ikioma nimilappu sivustolla pystyt itse suunnittelemaan mieleisen tarran. Valittavana on erilaisia fontteja, kuvia, värejä ja erikokoisia nimitarroja, joista voit valita juuri sinulle sopivat vaihtoehdot. Valikoimasta löytyy myös seinäjulisteita, pituusmittoja ja paljon muita ihania tuotteita. Liimattavat tarrat mahdollistavat vaatteille myös paremman jälleenmyyntiarvon, sillä tarran saa helposti pois, mutta tussilla kirjoitettu nimi on ja pysyy vaatteessa. Villasukissa ja tumpuissa ei tahdo oikein liimattava tarra pysyä ja näihin voi kiinnittää silitettävän tarran tai vaihtoehtoisesti hyödyntää apteekista saatavaa haavateippiä ja perinteistä tussi menetelmää. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän, missä tarra ei pysy, joten itse ajattelin lähteä näissä haavateippi linjalle. 

Yritän myös olla nimeämisen suhteen kaukaa viisas ja nimetä vaatteet sukunimen mukaan, sillä meillä esikoisen vaatteet siirtyvät uudelle tulokkaalle aikanaan, joten säästytään uudelta nimeämisrumbalta jatkossa. En usko kuitenkaan, että samasta päivähoidosta löytyy toista samaa sukunimeä edustavaa lasta. 

"Laadukkaat nimitarrat söpöillä kuvilla"

Raskauden viimeiset viikot

Jännitys ja odottava tunnelma lähestyy

Raskaus alkaa olla loppusuoralla ja viimeiset viikot on pyörähtänyt käyntiin. Tämän myötä on tullut myös ajatus, että pitäisi varmaan alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että uusi tulokas on oikeasti ihan kohta täällä ja arki muuttuu jälleen kerran. Pitäisi varmaan alkaa myös miettimään sairaalakassin pakkaamista sairaala reissua varten itselle ja vauvalle. Sairaalakassin pakkaaminen on tosin helppoa, kun on hyvät muistikuvat tallella, mitä esikoisen kohdalla sairaalassa tarvitsi ja mitä ei. Tällä kertaa ajattelinkin lähteä sairaalaan hyvin vähäisillä tavaroilla, sillä viime kerralla olin pakannut matkaan ihan liikaa ylimääräistä tavaraa. 

Esikoisen kohdalla tein listoja ja olin kaikki suunnitellut ja valmistellut etukäteen hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista, kun uusi tulokas syntyy. Toisen lapsen kohdalla en ole valmistellut juuri mitään vieläkään ja laskettuun aikaan on aikaa kuitenkin enää vain muutama viikko. Onneksi ei juuri mitään hankintoja tarvitse tehdä, kun esikoiselta on kaikki vaatteet ja tarvikkeet säilytetty ja ne löytyvät valmiina meidän vaatehuoneesta.

Kirjoitin aikaisemmin postauksen myös aiheesta mitä vastasyntynyt tarvitsee, joka on toiminut hyvänä pohjana hankintojen kohdalla, sekä myöhemmin kirjoittamani postaus hutiostot vastasyntyneelle, nämä julkaisut toimivat myös nyt pienenä tarkistuslistana, kun alan käymään tavaroita läpi, että kaikki varmasti löytyvät vielä. 

Raskaus aika on mennyt hirmu nopeasti aina tähän hetkeen asti, vaikka viimeiset viikot tuntuvatkin jo ikuisuudelta, kun erinäiset vaivat alkavat painaa matkassa mukana. Olen kuitenkin selvinnyt loppu viimein hyvin vähäisillä vaivoilla ja kolotuksilla, jos niin voi sanoa, vaikka vaivani ei missään nimessä ole ollut ne helpoimmat ja vaivattomimmat. Tässä raskaudessa on ollut vain huomattavasti helpompi tunnistaa vaivat ja kolotukset, kun mitä esikoisen kohdalla oli. Sain sukurasitteena olevat suonikohjut jalkoihin raskauden aikana, jotka ovat vaivanneet ikävästi ja tukisukkahousut ovatkin tulleet hyvin tutuiksi raskauden aikana, sain myös pinnallisen laskimotukoksen jalkaan raskauden viimeisellä kolmanneksella, jota hoidetaan lääkkeellä raskauden loppuun asti ja myös synnytyksen jälkeen kuusi viikkoa. Tuttu kuvio itselle jo esikoisen kohdalta ja hoito onnistuu onneksi aika vaivattomasti, mutta tuo myös lähestyvään synnytykseen omat haasteet, koska lääkitys estää lähes kaikki kivunlievitykset synnytyksessä. Osaan onneksi käsitellä asian nyt paremmin ja olen henkisesti valmistautunut synnyttämään ilman kivunlievitystä uuden tulokkaan maailmaan. 💙 Vaikka vaivat ja kolotukset ovat tuoneet lisähaasteita raskausaikaan, olen silti kiitollinen tästä matkasta, jonka olen kulkenut tähän pisteeseen asti ja toivon ennen kaikkea, että meidän pieni syntyy terveenä ja päästään pian tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen koko perheen voimin! 💛

Tutustuminen päiväkotiin

Miten tutustuminen päiväkotiin sujui?

Käytiin tällä viikolla tutustumassa tulevaan päiväkotiin ja fiilikset tutustumisen jälkeen olivat todella ristiriitaiset. Jännityksellä jäädään odottamaan, miten päiväkodin aloitus sujuu ja miten poika siellä viihtyy.

Saatiin väliaikainen hoitopaikka päiväkodista kevään ajaksi, jonka jälkeen saadaan toivottavasti jo vakituinen hoitopaikka toivomastamme hoitopaikasta elokuussa. Hoitopaikkojen vähäisen tarjonnan vuoksi perustettiin toisen päiväkodin tiloihin lisäryhmä, jotta hoitoa tarvitsevat lapset pääsevät hoitoon.  Lisäryhmä on tarkoitettu 1-5 vuotiaille lapsille, mikä on melkoisen iso ikähaarukka päiväkoti ryhmälle, jossa suurin osa lapsista oli 1-1,5 vuotiaita konttaavaisia taaperoita. 

Tutustumiskäynnillä tuli todella vähän informaatiota hoidosta, henkilökunnasta ja heidän toiminnasta. Itse olisin toivonut ainakin vielä enemmän, että tulevat hoitajat olisivat esitelleet itsensä ja olisivat enemmän myös jo tässä kohtaa ottanut kontaktia lapsiin, jotka hoitoon tulevat. On paljon asioita, jotka tulee täysin uutena esikoisen vanhemmille päiväkodin alkaessa esim. miten kuuluu toimia käytännössä, mitä lapsi tarvitsee mukaan hoitoon, voiko lapsen kanssa jäädä ensimmäisinä päivinä päiväkotiin tutustumaan vai jätetäänkö lapsi suoraan yksin ja paljon muitakin kysymyksiä heräsi, joten pieni starttipaketti ei olisi ollut pahitteeksi, sekä pieni lista, mitä hoitajat toivovat lapselle mukaan hoitoon.

Poika oli tutustumiskäynnillä juuri sellainen, kun osasin odottaakin, hiljainen, rauhallinen, varautunut, tarkkailevainen ja hieman jännittynyt, kaikkea muuta, mitä hän normaalisti kotona on! Alkuun tarkkailtiin ensin, mitä muut tekevät, jonka jälkeen vähän lähdettiin katsomaan, mitä kaikkia leluja löytyisi. Muutamat itkutkin tuli, kun äiti meni "hukkaan" kesken leikkien ja pieni paniikki valtasi pojan mielen. Pojan kiintymyssuhde on tosi vahvasti läsnä arjen jokaisessa hetkessä ja toisinaan mikään muu ei kelpaa, kun äidin syli, joka myös näkyi tutustumiskäynnillä. Pallomeri oli pojan mieleen eniten ja siellä viihdyttiin pitkä tovi palloja heitellessä, selvästi päivän kohokohta tutustumiskäynnillä. Muutaman päiväkoti päivän jälkeen ollaan varmasti jo paljon varmempia ja rohkeampia leikkimään ja touhuamaan muiden lasten kanssa. 

Nyt jäädään keräämään viime hetken vinkkejä ja tarvikelistaa, jotta päiväkodin aloitus sujuisi mahdollisimman mutkatta ja vaivattomasti! 💛

Varhaiskasvatuksen aloitus jännittää

"On tärkeää, että varsinkin alussa päiväkodin ja vanhempien välillä on paljon vuorovaikutusta"

Varhaiskasvatuksen aloitus herättää paljon erinäisiä tunteita ja mietteitä. Itkettää, jännittää, naurattaa, surettaa, mietityttää ja samalla tuntuu niin haikealta, kun meidän esikoinen aloittaa päivähoidon. Omat tunteet heittelevät laidasta laitaan tällä hetkellä asian suhteen ja jännitystä lisää varmasti vielä se, että emme saaneet lapselle toivomaamme hoitopaikkaa, vaan joudumme turvautumaan ensin väliaikaiseen hoitoon ja vasta elokuussa pääsemme vaihtamaan pysyvään hoitopaikkaan. 

Keskustelua on herättänyt paljon aihe lapsen hoitoon viemisestä, vaikka vanhempi/vanhemmat olisivatkin kotona, kun hoitopaikkoja on kuitenkin liian vähän tarjolla tällä hetkellä monessakin kaupungissa. Asia tietysti mietityttää itseänikin, mutta ajattelen sen kuitenkin niin, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, olivat vanhemmat sitten töissä tai kotona. Jokainen vanhempi tekee itse kuitenkin päätöksen siitä, onko lapsi hoidossa vai ei. 

Meille on Huhtikuussa syntymässä toinen lapsi ja syy miksi haluan, että esikoinen aloittaa nyt hoidon, on, että lapsi pääsee leikkimään oman ikäisten lasten kanssa, saa erilaista sosiaalista elämää, kun mitä kanssani kotona ollessa, tottuu myös muiden ihmisten seuraan ja antaa yksinkertaisesti myös minulle vapauden levätä välillä odotuksen viime metreillä. 

Päiväkodin alkaessa, aloitamme hoidon muutamalla päivällä viikossa, jotta lapsi saa rauhassa totutella uuteen arkeen ja sopeutua uusiin ihmisiin. Suureksi onnekseni olen itse kotona, joten hoitopäivän pituutta ei tarvitse heti myöskään venyttää kahdeksaan tuntiin, vaan voidaan aloittaa hoitopäivätkin lyhyemmillä päivillä kaikessa rauhassa lapsen tarpeet huomioiden. Minulle on kuitenkin ensisijaisen tärkeää lapsen hyvinvointi ja haluankin, että lapsen on kiva mennä hoitoon ja hän viihtyy siellä hyvin, vaikka varmasti lapsi tulee ikävöimään myös vanhempiaan hoidossa ollessa, mikä on ihan normaalia. Äitinä tulee jännitettyä kaikkia uusia asioita, vaikka todellisuudessa suurin osa jännityksestä on aivan turhaa ja lapsi viihtyy varmasti oikein hyvin muiden lasten kanssa, kun pääsee leikkimään ja touhottamaan.

On paljon myös käytännön asioita, mitkä uuden arjen aloituksessa jännittävät, kuten uudenlainen ajanhallinta, sairastelut, päiväkodista kotiin kulkeutuvat taudit ja niistä aiheutuvat taistelutoimet, sekä ennen kaikkea se, että osaanko huolehtia lapselle oikeanlaiset varusteet mukaan päiväkotiin. Onneksi aina voi turvautua päiväkodin henkilökuntaan, jotka varmasti auttavat ja huolehtivat, että me vanhemmat tuomme oikeanlaiset varusteet lapsille hoitoon. Ensimmäiset kuukaudet menevätkin uuden opetteluun ja virheitäkin varmasti tullaan tekemään, mutta onneksi niistä voidaan oppia ja pikkuhiljaa meistäkin tulee konkareita näiden hoito asioiden suhteen.

"Päivähoidon aloitus sujuu hyvin jos pohjatyö tehdään kunnolla"

Pelleilevä taapero ruokapöydässä

Lapsi elää mielihalujen maailmassa ja tämä näkyy ruokapöydässä. Uusien makujen maistelua, kokkareita ruoassa, epäsopivaa ruokaa, maito ei kelpaa, lämmin ruoka ei kelpaa, mikä tämä vaihe oikein on??

Eletään mielenkiintoista aikaa taaperon kanssa, kun ruokailut ovat muuttuneet pelleilyksi. Ruokaa heitellään lattialle, päristellään ruoka suussa, maitopullot lentää ja huudetaan syöttötuolissa nälkää, mutta ei suostuta syömään. Meillä ei ole oikeastaan ikinä ollut ruoan syömisen kanssa mitään ongelmia ja kaikki on mennyt hienosti alas, mutta nyt on selvästi jokin vaihe päällä, kun ruokailut ovat muuttuneet pelleilyksi. 

Meillä on säännöllinen ruokailurytmi ollut jo pidemmän aikaan ja se näyttää seuraavanlaiselta: 

Klo 07.30-08.00 Aamupala: Kaurapuuro + hedelmäsosetta ja Maitoa

Klo 11.00-11.30 Lounas: Kaupan lihasosetta + kasviksia ja Maitoa

Klo 15.00 Välipala: Hedelmiä + Jogurttia + hedelmäsosetta + Naksuja ja Vesi

Klo 16.30-17.00 Päivällinen: Kaupan lihasosetta + kasviksia ja Maitoa

Klo 19.30-20.00 Iltapala: Kaurapuuro + hedelmäsosetta ja Maitoa

Mikä tämä raivostuttava pärinävaihe oikein on? Lapsi on alkanut päristellä ruokapöydässä jokaisen lusikallisen kohdalla ja ruoat lentelee ympäriinsä, aikaisemmin päristely oli silloin tällöin päristelyä, mutta nyt se on käytännössä jokaisen ruokailun kohokohta. Ollaan yritetty antaa lapselle käteen erilaisia esineitä, jotta huomio kiinnittyisi enemmän niihin, mutta sekin auttaa vain hetkeksi, jonka jälkeen nämä esineet lentelevät vuoronperään lattialle. Sormiruokailu on unohdettu kokonaan, koska pienen ihmettelyn jälkeen ruoat löytyvät lattialta ja suuhun ei ole mennyt mitään! 

Onko tämä sitä lapsen tutustumista ruokaan kaikilla aisteilla, kun ruokaa päristellään ja kaivetaan suusta ulos ja heitellään ympäriinsä?

Onko teillä antaa jotain hyviä vinkkejä tähän vaiheeseen? 💛

Koko perheen maitohappobakteeri BioGaia

"sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä"

💛 Testissä ihastuttavat BioGaia:n tuotteet koko perheelle 💛

Tiesitkö, että jos kärsit vatsavaivoista, kuten turvotuksesta, ummetuksesta, ripulista tai ilmavaivoista, voi maitohappobakteeri olla sinulle juuri oikea tuote. Maitohappobakteereilla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia myös suun ja ienten terveyteen. Etenkin antibioottikuurin jälkeen olisi hyvä syödä maitohappobakteereita, jopa kolme kuukautta, jotta suoliston bakteerikanta palautuu normaaliksi.

 

"Tutkittu maitohappobakteeri"

BioGailla on tuotteita, jotka soveltuvat vauvasta vaariin kaiken ikäisille käyttäjille. Tuotteita on turvallista käyttää päivittäin tai pelkästään kuuriluontaisesti, esim. antibioottikuurin yhteydessä tai reissulle lähtiessä.

Saatiin ihana tuotepaketti meille testiin yhteistyössä *Olo-apteekin ja BioGaian kanssa, jossa oli BioGaia Drops + D3, sekä BioGaia Tabs maitohappobakteerivalmiste mansikka ja sitruunan makuisena.

Esikoinen lähti testaamaan *BioGai Drops + D3 maitohappobakteeritippaa, jota on turvallinen käyttää, jopa vastasyntyneellä vauvalla, BioGai Drops maitohappobakteeritippa sisältää luontaisia, äidinmaidosta peräisin olevia Lactobacillus reuteri Protestis -maitohappobakteereita lempeässä auringonkukkaöljyseoksessa. Tuote on lempeä vatsalle, eikä aiheuttanut meillä minkäänlaisia vatsavaivoja käytön aikana. Puristettavan muovituubin avulla tuotetta oli erittäin miellyttävä ja helppo annostella lapselle juuri oikea määrä, enkä vaihtaisi enää vastaaviin tuotteisiin, jotka myydään lasipulloissa. * BioGaia Drops + D3-tipat sisältävät suositellun päiväannoksen D3-vitamiinia vastustuskyvylle, joten et myöskään enää tarvitse montaa purkkia, jotta lapsesi saa tarvittavat vitamiinit ja ravinto-lisät.

Testissä oli myös raikkaan sitruunamakuinen purutabletti, sekä mansikanmakuinen purutabletti, joita lähdin itse testaamaan. Purutabletit olivat helppoja pureskeltavia ja makuakin löytyi molemmista tableteista, näistä oma suosikki oli *mansikanmakuinen purutabletti. Tuotteet sopivat myös raskauden ja imetyksen aikana, mikä mahdollisti myös turvallisen testaamisen itselle. Plussaa BioGain tuotteissa on ehdottomasti, että tuotteet ovat laktoosittomia, maidottomia, hiivattomia, gluteenittomia ja sopivat myös vegaaneille, sekä perheen jokaiselle jäsenelle iästä riippumatta. 

💛 Tämän testin myötä voin ehdottomasti suositella jokaiselle BioGaian tuotteita! Jatkossakin meiltä löytyy BioGain tuotteet perheen jokaiselle jäsenelle! 💛

💛Jos et vielä ole testannut näitä ihania tuotteita, niin nyt viimeistään kannattaa käydä tilaamassa omat tuotteet testiin edulliseen hintaan *Olo-apteekin sivuilta. Toimitukset muutamassa päivässä lähimpään noutopisteeseen ja pääset nauttimaan uusista tuotteistasi! 💛